Thierry Carlier vietti uransa Ranskassa aseiden myynnin ja hankinnan parissa. Ranskan Ruotsin-suurlähettiläänä hän johtaa nyt puolustussuhdetta, jossa maat ostavat yhä enemmän toistensa kalustoa. Hänen selityksensä on yllättävän yksinkertainen.
Thierry Carlierilla on insinöörin näkemys diplomatiasta. Tapaamme kahvikupposen äärellä hänen virka-asunnollaan Narvavägenillä Tukholmassa. Ennen kuin hänestä tuli Ranskan Ruotsin-suurlähettiläs maaliskuussa 2025, hän vietti suurimman osan urastaan Ranskan puolustushankintavirastossa DGA:ssa (Direction générale de l'armement). Hän päätyi viraston apulaispääjohtajaksi, ja sitä ennen hän johti viraston kansainvälistä kehitystoimintaa, eli asevientiä hoitavaa osastoa. Uransa alkuvaiheessa hän työskenteli ohjusten parissa. "Olette hyvin perillä asioista", hän naurahtaa, kun käyn läpi hänen ansioluetteloaan.
Tausta sopii hyvin yhteen, sillä nykyisen Ranskan ja Ruotsin välisen puolustussuhteen ensimmäinen konkreettinen hanke koski juuri ohjuksia. Oliko tämä sattumaa, kysyn. "Mielestäni se on ollut hyvin pragmaattinen esimerkki siitä, mitä teemme Euroopassa", hän sanoo.
Logiikka kannattaa avata tarkemmin. Vuonna 2022, pian Venäjän täysimittaisen Ukrainan-hyökkäyksen jälkeen, Ranska oli käynnistänyt MMP:n eli Akeronin, MBDA:n valmistaman keskikantaman maataistelusiiosohjuksen. Se tarvitsi myös lyhyemmän kantaman asejärjestelmän, jota sillä ei ollut. "Normaali menettely olisi ollut aloittaa uusi ohjelma tyhjästä. Se olisi kestänyt viidestä kymmeneen vuotta", hän sanoo. "Mutta meillä oli kiire. Sota oli alkanut, halusimme varustaa taistelijamme nopeammin, joten meidän piti katsoa, mitä oli jo saatavilla." Saatavilla oli Ruotsin NLAW, Saabin lyhyen kantaman panssarintorjunta-ase. "Tämä vastasi täysin joukkojemme tarvetta. Miksi siis keksiä pyörä uudelleen?"
Samaan aikaan Ruotsi halusi Akeronin tarjoaman pidemmän kantaman. Niinpä maat hankkivat osuuksia toistensa ohjelmista. Carlierin mukaan Ranska otti ensimmäiset NLAW-ammuksensa suoraan Ruotsin armeijalta; Ruotsi puolestaan otti käyttöön Akeronin. "Kyse on eräänlaisesta ristikkäishankinnasta", hän sanoo. "Molemmat armeijamme saavat pääsyn laajempaan, jo olemassa olevaan suorituskykyvalikoimaan. Ja se synnyttää synergioita yrityksille, Saabille ja MBDA:lle, koska se antaa niille mahdollisuuden kehittää yhdessä sekä NLAW:n että Akeronin seuraavaa sukupolvea."
Carlier kuvailee myöhempiä sopimuksia samoin sanankääntein: kukin niistä arvioidaan omilla ansioillaan. Vuoden 2025 lopulla Ranska allekirjoitti sopimuksen Saabin GlobalEye-koneesta uudeksi ilmavalvonta- ja -hallintakoneekseen. Päätös mahdollistaa vanhentuneiden AWACS-koneiden käytöstä poistamisen suunniteltua aikaisemmin. "Jälleen kerran: tarvitsemme suorituskyvyn, ja Ruotsilla on jotain saatavilla, joka vastaa tarvettamme", hän sanoo. "Ja tällaista voi tehdä vain, jos luottaa toiseen maahan. Me luotamme Saabiin, me luotamme Ruotsiin." Ruotsi puolestaan valitsi Ranskan FDI-rungon uusiin Luulajan-luokan (Luleå-luokan) fregatteihinsa. Luleå sijaitsee Pohjois-Ruotsissa. Carlier kutsuu yhteistä runkoa "molempien laivastojemme selkärangaksi", alustaksi, jota hän odottaa maiden kehittävän yhdessä ajan myötä tulevien sensoreiden, droonien ja yhteisen huollon avulla.
Luottamus on sana, johon hän palaa yhä uudelleen, ja hän juurruttaa sen yhteiseen DNA:han, kuten hän sitä kutsuu. Kun Nordic Defence Sector haastatteli Carlieria Ranskan fregatilla Amiral Ronarc'h Göteborgissa (Länsi-Ruotsi) aiemmin tänä vuonna, hän painotti samoin Ruotsin merkitystä eurooppalaiselle puolustusyhteistyölle. Molemmat ovat insinöörikansoja, joilla on oma puolustusteollinen pohjansa; Ruotsi, hän huomauttaa, oli aseistautuneena ja puolueettomana 200 vuotta. "Ollakseen puolueeton piti olla vahva, ja se vaati teollisuudelta erittäin vahvaa luotettavuutta."
Haastattelu jatkuu alla
Kun kysyn, tarkoittavatko sanat "autonomia" ja "suvereniteetti", jotka kiertävät jokaisessa eurooppalaisessa puolustuskeskustelussa, hänelle eri asioita, hän ei pidä eroa merkittävänä. "Minulle ne ovat melko lailla vaihdettavissa keskenään. Kyse on todella siitä, miten estämme itseämme joutumasta siihen, mitä kutsumme, ja uskoakseni myös Ruotsi kutsuu, haitallisiksi riippuvuuksiksi." Hän lisää varovasti, ettei tämä tarkoita vetäytymistä kaupasta tai liittolaisista. "Sen täytyy olla vapaata kauppaa, mutta sen täytyy myös olla reilua kauppaa." Yhdysvallat "pysyy vahvimpana liittolaisenamme", ja yhteentoimivuus Naton (Pohjois-Atlantin liitto) sisällä, kun asejärjestelmistä tulee "järjestelmien järjestelmiä", on "ehdottoman tärkeää". Tavoitteena, kuten hän sen ilmaisee, on jatkaa tämän yhteentoimivuuden kehittämistä "ilman riippuvuutta Yhdysvalloista".
Mitä ruotsalaisen yrityksen tulisi siis tehdä, jos se uskoo omistavansa teknologian, jota Ranska tarvitsee? Hän vihjaa, ettei oikotietä ole, vain sama pragmaattinen lähestymistapa: luottamus ja suorituskyky, joka todella täyttää aukon. "Koska luotamme toisiimme ja koska Ruotsilla on mahtavat teolliset valmiudet, se tasoittaa tietä konkreettiselle yhteistyölle", hän sanoo ja viittaa jälleen GlobalEyehen. Ovi aukeaa, kun tarve ja tarjonta todella kohtaavat.
Kuinka pitkälle tämä voi edetä, käy ilmi joka osa-alueella. Ranska ja Ruotsi ovat molemmat allekirjoittaneet aiesopimukset hävittäjien toimittamisesta Ukrainalle, Rafale ja Gripen, joiden ansiosta Ukrainan ilmavoimat lentävät jatkossa Carlierin mukaan "kahdella eurooppalaisella koneella, parhaimmilla luokassaan". Saab ja Dassault, hän lisää, ovat "ainoat yritykset Euroopassa, jotka kykenevät edelleen itsenäisesti kehittämään ja valmistamaan hävittäjiä", ja niillä on yhteistä historiaa miehittämättömän taisteludemonstraattorin nEUROnin parissa.
Hän huomauttaa, että Ruotsi oli yksi ensimmäisistä mukana maista Ranskan niin kutsutussa "eteenpäin suuntautuneessa pelotteessa", jonka Emmanuel Macron esitteli maaliskuussa 2026 pitämässään puheessa Île Longuen sukellusvenetukikohdassa laajentaakseen Ranskan ydinasevoimien roolia Euroopan turvallisuudessa. Ruotsin puolustusministeri Pål Jonson edusti Tukholmaa syyskuussa pidetyssä Pariisin avaruushuippukokouksessa, jossa maat sopivat laativansa etenemissuunnitelman avaruusyhteistyölle.
Ensi vuonna strateginen kumppanuus, joka allekirjoitettiin ensimmäisen kerran Göteborgissa vuonna 2017, täyttää kymmenen vuotta, ja Macron on kutsunut kuningas Kaarle XVI Kustaan ja kuningatar Silvian valtiovierailulle Ranskaan. Carlier näkee tämän tilaisuutena osoittaa, "millä tasolla yhteistyömme on, ja miten Ruotsi ja Ranska yhdessä tasoittavat tietä liittolaisillemme ja Euroopan tulevaisuudelle." Vaikuttaa siltä, että tämä on oikea paikka ja oikea aika asetekniikan insinöörille toimia Ranskan Ruotsin-suurlähettiläänä.