Fredrik Palmquist saapui Varsovaan suoraan Ukrainalle annettavan Ruotsin sotilaallisen tuen johtajan tehtävästä. Puolustusasiamiehenä hän kohtaa nyt Euroopan nopeimman asevarustelun, ja ruotsalaisille yrityksille, jotka haluavat markkinoille, hänellä on suora viesti: hanki nimi, ole paikan päällä ja osaa vastata siihen, kuka huoltaa järjestelmää kahden vuoden kuluttua.

Fredrik Palmquistilla on pitkä ura laivastossa takanaan, Kaparen-luokan partioveneen aluspäällikön tehtävästä neljännen meripuolustuslaivueen päälliköksi ja Muskön laivastoesikunnan rakentamiseen. Tämän jälkeen hänestä tuli puolustusministeriön sotilasneuvonantaja, ja marraskuusta 2022 lähtien hän johti koko Ruotsin Ukrainalle antamaa sotilaallista tukea, toimintaa, joka kasvoi nopeasti noin 40 miljardiin kruunuun vuodessa. Elokuun 1. päivästä lähtien hän on toiminut puolustusasiamiehenä Ruotsin suurlähetystössä Varsovassa.

Kyse on tehtävästä aivan tapahtumien keskiössä. Puola varustautuu nopeammin kuin mikään muu maa Euroopassa. Vuoden 2026 puolustusbudjetti on ennätyssuuri, noin 4,8 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja Palmquist arvioi tason pysyvän noin 4,5 prosentissa vuoteen 2027 ja sen jälkeenkin. Tavoitteena, hän sanoo, on käytännössä kaksinkertaistaa asevoimat lähelle puolta miljoonaa sotilasta, tasoa, johon Puola pyrkii pidemmällä aikavälillä, samalla kun maa haluaa Euroopan vahvimman puolustuksen valmiiksi jo vuoteen 2030 mennessä.

"Puola on hyvin kunnianhimoinen asevarustelun suhteen. Se tarkoittaa, että rahaa on täällä, mikä puolestaan tarkoittaa, että teollisuutta on täällä, ja kansainvälinen teollisuus on täällä. Se on syy-seuraussuhde", hän toteaa.

Puolustusasiamiehen tehtävällä on periaatteessa neljä tukipilaria: tiedustelutiedon hankinta, suurlähettilään tukeminen turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä, kahdenvälisten puolustusyhteyksien tukeminen sekä ruotsalaisen puolustusteollisuuden tukeminen. Painopiste vaihtelee asemapaikan mukaan. Moskovassa se olisi tiedustelutiedon hankinta ja raportointi. Varsovassa painopiste on teollisuudessa ja kahdenvälisissä yhteyksissä, selittää Palmquist.

"En harjoita tässä tiedustelutiedon hankintaa, olemmehan liittolaisia, eivätkä liittolaiset vakoile toisiaan", hän sanoo.

Sen sijaan hän käyttää noin neljäkymmentä prosenttia ajastaan puolustusteollisuuteen, saman verran kahdenvälisiin viranomaisyhteyksiin ja loput suurlähettilään tukemiseen. Teollisuuspuoli käsittää kaksi asiaa: ymmärtää, miten Puola tekee päätöksiä, ja yhdistää oikeat toimijat toisiinsa.

"Yritän oppia, miten Puola toimii, rakentaa kontaktiverkoston ja yhdistää ruotsalaisia yrityksiä puolalaisiin tarpeisiin", hän sanoo.

Teollisuus on suurelta osin koottu valtion omistamaan PGZ-konserniin (Polska Grupa Zbrojeniowa), johon kuuluu noin viisikymmentä yhtiötä. Mutta juuri PGZ:n ulkopuolella Palmquist näkee mielenkiintoisimmat mahdollisuudet.

"PGZ:n ulkopuolella on melko rikas kirjo pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka tekevät hyvin paljon, hyvin nopeasti, ennen kaikkea Ukrainassa tarvittaviin ase- ja sensorijärjestelmiin liittyen. Ne ovat erittäin ketteriä", hän sanoo.

Mitä ruotsalaisen tai pohjoismaisen yrityksen tulisi siis tehdä, jos se seisoo tienhaarassa Puolan suhteen? Tässä kohtaa Palmquist puhuu suoraan. Oikotietä ei ole, eikä riitä, että on paras paperilla.

"Jos aiot tehdä kauppaa Puolassa, sinulla täytyy olla täällä nimi. Ja sinun täytyy olla paikan päällä, tavalla tai toisella, joko itse tai edustajan välityksellä", hän sanoo. Jo pelkästään oikean edustajan löytäminen on oma tieteenlajinsa.

Hänen havaintonsa mukaan toimiva tapa on aloittaa pienestä ja edetä kokeillen, pikemminkin kuin lähteä alusta asti täysillä: yksi tuote, yksi kampanja, yksi edustaja, ja sitten arviointi askel askeleelta. Eikä kukaan ole yksin. Suurlähetystössä kolme osapuolta työskentelee tiiviisti yhdessä: hän itse puolustuspuolella, ulkoministeriön kaksi edistäjää siviilipuolella sekä Business Sweden, joka tekee markkinatutkimuksia ja toimija-arviointeja.

Toistuva tehtävä on selittää Ruotsia puolalaisille, erityisesti eroa siinä, miten kahta maata johdetaan.

"Yleinen väärinkäsitys on, että Saab näyttelee Ruotsissa samaa roolia kuin PGZ Puolassa, ja että kaikki puolustuskaupat ovat poliittisesti ohjattuja", hän sanoo.

Niin ei Ruotsissa toimita, ja se on jotain, mitä hän joutuu usein selittämään. Puolassa ministeriöohjaus on luonnollista. Ministeri voi osoittaa, miltä yhtiöltä valtion tulisi ostaa. Ruotsissa, jossa viranomaiset ovat riippumattomia, sama asia on muodollisesti kiellettyä.

Ehkä tärkein oivallus ei koske itse tuotetta, vaan sitä, mitä tapahtuu oston jälkeen. Puola, Palmquist korostaa, on hyvin tarkka siitä, ettei tee itseään riippuvaiseksi pitkistä toimitusketjuista, läksy, jonka maa on oppinut muun muassa suurista hankinnoistaan Etelä-Koreasta.

"He haluavat pystyä huolehtimaan itse omasta huollostaan. Jos siis haluat tulla tänne myymään, sinun täytyy osata vastata, miltä tilanne näyttää kahden vuoden kuluttua, kun järjestelmä tarvitsee huoltoa", hän sanoo.

Käytännössä tämä tarkoittaa paikallisen logistiikkakeskuksen, huollon, varaosien ja teknisen tuen perustamista maahan. Siitä on hänen mukaansa tullut oma kilpailuetunsa.

"Siitä on tullut todellinen kilpailuvaltti, kun voi sanoa: perustamme tänne logistiikkakeskuksen, joka huolehtii tarpeistanne", hän sanoo.

Samaan aikaan maat kietoutuvat yhä tiiviimmin toisiinsa materiaalipuolella, mikä puolestaan luo lisää luontevia sisääntuloväyliä. Ruotsi hankkii puolalaisen jalkaväen kantaman lyhyen kantaman ilmatorjuntajärjestelmän Piorunin, joka Ruotsin asevoimissa tunnetaan nimellä RBS 102. Kesällä maat solmivat sopimuksen, jonka mukaan Puola ostaa kolme ruotsalaista A26-sukellusvenettä, ja sillä välin Puola vuokraa HMS Södermanland -sukellusvenettä väliaikaisratkaisuna, puolalaisen miehistön koulutuksen tapahtuessa Karlskronassa (Etelä-Ruotsi). Saab rakentaa kaksi signaalitiedustelualusta Puolan laivastolle, ja Palmquist nostaa esiin Puolan selvän kiinnostuksen ilmasta tapahtuvaan tutkavalvontakykyyn, jossa Saabin GlobalEye on yksi vaihtoehdoista. Fregattihankkeet etenevät rinnakkain molemmissa maissa, tosin eri alustyypeillä.

Työn perustana on hänen mukaansa pääministerien vuonna 2024 solmima syvennetty kumppanuus sekä maiden vuonna 2026 sopima Baltic Sea Pact -sopimus. Ja jo pelkkä maantieteellinen läheisyys puoltaa laajempaa yhteistyötä, erityisesti merellä.

"Kun ottaa huomioon, kuinka lähellä Karlskrona on Puolan rannikkoa, tulemme oppimaan toisiltamme, ja operatiivinen yhteistyö tulee lisääntymään. Siitä olen varsin vakuuttunut", hän sanoo.

Se, miten hänen oma roolinsa kehittyy, riippuu kahdesta asiasta. Toisaalta kontaktiverkostosta: kun se on kerran rakennettu, hän voi mennä suoraan asiaan hapuilun sijaan. Toisaalta ympäröivästä maailmasta.

"Turvallisuustilanne on se, mikä määrää tulevaisuuteni", hän sanoo. Jos tilanne heikkenee voimakkaasti, painopiste voi nopeasti siirtyä yritysten Puolan-markkinoille auttamisesta operatiiviselle puolelle, ruotsalaisten joukko-osastojen ja poliittisten yhteyksien pariin.

Toistaiseksi tehtävä on selkeä, eikä kysyntä hänen ajalleen tuskin vähene.

"Tehtäväni on auttaa ruotsalaista teollisuutta. Jos jotain pohjoismaihin liittyvää ilmenee, saa mielellään olla yhteydessä", hän sanoo ja lisää naurahtaen, että hän saattaa päätyä puhelimen soidessa taukoamatta.