Vuosikatsaushaastattelu ylipäällikkö Michael Claessonin kanssa, haastattelijana Per Wallin 

Vuoden 2025 lähestyessä loppuaan pohjoismainen puolustusyhteistyö on ottanut askeleen kunnianhimosta käytännön todellisuuteen. Ruotsi ja Suomi ovat täysin integroituneita NATOon, ja pohjoismaiden välinen yhteistyö perustuu nyt yhteiseen suunnitteluun, lisääntyneeseen yhteistoimintakykyyn ja jaettuun strategiseen näkemykseen. Nordic Defence Sectorin vuosikatsauksessa ylipäällikkö Michael Claesson tarkastelee kulunutta vuotta ja osoittaa, mikä tulee olemaan ratkaisevaa tulevaisuudessa. 


Mitkä edistysaskeleet näet merkittävimpinä kuluneen vuoden aikana, ja mikä on tärkeintä vuonna 2026 pohjoismaisen yhteistyön syventämiseksi edelleen? 

– Ruotsin ja Suomen jatkuva integraatio NATOon on selvä menestys. Ensimmäistä kertaa sitten Kalmarin unionin kaikki viisi pohjoismaata ovat samassa operatiivisessa kontekstissa. Se luo täysin uusia mahdollisuuksia. Erityisen tärkeää on niiden esikunta- ja johtamisosien perustaminen, joiden tehtävänä on kantaa NATOn yhteinen operaatiosuunnittelu Pohjolassa. Se on ratkaisevaa sekä tulevaisuuden että yhteisen kykymme kannalta tässä ja nyt. 

Claesson kuvaa, miten kokonaiskuva näyttää nyt erilaiselta kuin aiemmin. 

– Kun zoomaa ulos ja tarkastelee maantiedettä, infrastruktuuria ja sitä, kuinka toisiinsa kytkeytyneitä me todella olemme, voidaan luoda keskinäisesti tukeva virtauslogiikka. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kokonaisuus pitää oikeasti kasassa, sekä logistisesti että operatiivisesti. 


Olet puhunut siitä, miten käsitteet kuten "rintamalinja" muuttuvat nykyisessä turvallisuusympäristössä. Miten ajattelet tästä? 

– NATOssa on käsite frontline states, joka usein liitetään itäiseen rajaan. Mutta monidomeenisten operaatioiden ja hybridisodankäynnin leimaavassa ympäristössä se on rajoittava. Pidän Ruotsia frontline state -maana, mutta käytännössä se koskee koko NATOa. Myös Portugali on alttiina. Siksi on toisinaan tarkempaa puhua rajasta kuin rintamasta. 

Hänen mukaansa tällä on seurauksia sille, miten sotilaallista johtamista ja suunnittelua on kehitettävä. 

– Jos haluaa todella ymmärtää monidomeenisia operaatioita, täytyy zoomata ulos. Muuten riskinä on juuttua käsitteisiin, jotka eivät enää heijasta todellisuutta. 


Miten näet puolustusalan teollisuuden, tutkimuksen ja sotilaallisen kyvyn vuorovaikutuksen Pohjolassa? 

– Yhteys on täysin selvä. Teollisuuden ja tutkimuksen lisäksi on otettava huomioon myös akateeminen maailma, joka kannattelee molempia. Ruotsin tapauksessa meillä on lisäksi valtiollinen, turvallisuusluokiteltu tutkimus Ruotsin puolustustutkimuslaitoksen (FOI, Totalförsvarets forskningsinstitut) kautta. Nykypäivän teknologiakehityksen vauhdilla on yhä tärkeämpää työskennellä integroiduissa projektitiimeissä pitkäjänteisesti. 

Claesson peräänkuuluttaa samalla uusia tapoja ajatella hankintoja. 

– Meidän täytyy pystyä hankkimaan kykyä ja saatavuutta, ei pelkästään materiaalia. Kyky ei ole pelkästään laite, vaan myös sen pitäminen taktisesti relevanttina ja käyttökelpoisena ajan mittaan. Siinä on Pohjolassa suuria mahdollisuuksia, mutta emme saa olla naiiveja. Omistusrakenteet ja valtion rooli teollisuudessa eroavat toisistaan ja vaikuttavat yhteistyöhön. 

Hän korostaa myös vaatimusten yhdenmukaistamisen tärkeyttä. 

– Kun olemme samassa sotilaallisstrategisessa ja operatiivisessa kontekstissa, syntyy täysin erilaiset edellytykset yhteisille vaatimuksille. Hyviä esimerkkejä on jo olemassa, sekä pohjoismaisella että eurooppalaisella tasolla. 


Hybridi-iskut, kybervaikuttaminen ja sabotaasi kriittistä infrastruktuuria vastaan ovat leimanneet vuotta. Mitä johtopäätöksiä teet tästä? 

– Tärkeä oppi on, että reagoimme usein kahdenvälisesti tai rinnakkaisesti, kun jotain tapahtuu. NATOlla on mandaatti ja rakenteet tämäntyyppisten toimenpiteiden koordinoimiseksi ja kestävyyden luomiseksi tavalla, johon yksittäiset maat eivät pysty. 

Tiedonjakaminen nostetaan keskeiseksi, mutta myös rauhan säilyttämisen tarve. 

– Tietoisuus on välttämätöntä, mutta pelko ja paniikki ovat kaikkein rakentamattomimpia asioita, mitä on olemassa. Meidän on arvioitava tietoa huolellisesti ennen pitkälle menevien johtopäätösten tekemistä. 


Lopuksi: mitä haluat selkeän johtopäätöksen olevan, kun katsomme taaksepäin vuoteen 2025? 

– Että NATO-jäsenyys on tehokkaan pohjoismaisen yhteistyön peruskivi. Nyt syntyneet mahdollisuudet ovat hyvin suuret. Ei ole oikeastaan mitään, mikä estäisi meitä menemästä hyvin pitkälle integraatiossa ja yhteistyössä tulevaisuudessa.