Puolustuskykyä ei enää kehitetä yhdessä vaiheessa ja käytetä toisessa. Nordic Defence Sector -julkaisun haastattelussa Ruotsin asevoimien ylipäällikkö Michael Claesson kuvaa, kuinka Försvarsmakten (Ruotsin asevoimat) rakentaa kykyä yhä enenevässä määrin kehittämällä joukkoja, menetelmiä ja materiaalia käynnissä olevan toiminnan aikana.

HMS Carlskrona on kiinnitetty Visbyn satamaan (Gotlanti, Itämeri). Almedalsveckan-viikon aikana sotalaiva toimii Ruotsin asevoimien kelluvana tukikohtana, kokoontumispaikkana ja majoituksena. Juuri täällä, pian sen jälkeen kun ylipäällikkö Michael Claesson on pitänyt esitelmänsä Ruotsin ja sen liittolaisten puolustus, Nordic Defence Sector -julkaisun toimitusjohtaja Anton Thynell istuu laivan siltasiivelle keskusteluun.

Kysymykset koskevat käytännöllisiä ja näennäisesti byrokraattisia asioita: hankintoja ja säädöksiä. Mutta myös inhimillisiä kysymyksiä: kuinka yksityiset työnantajat voivat tukea työntekijöitä, jotka palvelevat reserviupseereina tai Hemvärnetissä (Ruotsin maanpuolustusjoukot). Aiheesta riippumatta Claesson palaa aina samaan periaatteeseen: ruotsalainen puolustuskyky kehittyy parhaiten liikkeessä, käynnissä olevan operaation aikana eikä erillisissä vaiheissa.

Mitä Ruotsi on oppinut osallistumisesta NATOn eteentyönnettyihin maavoimiin (Forward Land Forces, FLF) Latviassa ja nyt vastaavan joukon rakentamisesta ja johtamisesta Suomessa?

– Ehkä tärkein havainto on, että ei ole korrelaatiota sen välillä, että ollaan operatiivisesti käytössä kuten 71. pataljoona on ollut, ja että kyky heikkenisi, sanoo Michael Claesson. He ovat osoittaneet, että taistelukykyä voidaan parantaa sotajoukkoina samalla kun ollaan ryhmitettynä tämäntyyppiseen joukkorakenteeseen.

Hän näkee saman logiikan tulevaisuudessa, Ruotsin kasvavan Suomi-sitoumuksen osalta.

– Meidän on todella vietävä kehitystehtävä askeleen pidemmälle. Kehittää liikkeessä, käyttää valmiudessa olevia joukkoja myös kyvyn kehittämiseen.

Sama ajattelutapa toistuu, kun keskustelu kääntyy teollisuuteen. Kuinka puolustusyritysten ja urakoitsijoiden tulisi parhaiten tavoittaa loppukäyttäjät saadakseen palautetta jo tuotekehityksen aikana?

– Uskon, että meidän on jatkettava palvelujen hankintatapojen kehittämistä. Kutsun sitä yleensä kehityshankinnaksi, sanoo Claesson.

Hän viittaa raskaisiin osa-alueisiin, kuten ilmailuteollisuuteen, jossa Ruotsin asevoimat tekee tiivistä yhteistyötä yritysten kanssa niin sanotun olennaisen turvallisuusedun (VSI, väsentligt säkerhetsintresse) puitteissa. Tämä yhteistyö mahdollistaa myös suorahankinnan.

– Pidän tätä lähestymistapaa ehdottoman välttämättömänä, jotta voimme työskennellä iteratiivisesti ja pysyä vastustajan edellä.

Periaate, hän toteaa, pitäisi voida soveltaa laajemmin, myös pienempiin toimijoihin. Muita esimerkkejä, joissa Ruotsin asevoimat toimii tiiviisti integroituneena, ovat counter-IED (improvisoitujen räjähteiden torjunta, Improvised Explosive Device) ja elektronisen sodankäynnin alue. Näillä aloilla työskentelytavat onnistuvat pysymään uhkakuvan edellä.

Säädösten aiheuttama kitka on alan yrityksille toistuva kysymys. Mitä konkreettisia säädösten yksinkertaistamisia olet itse havainnut?

– Voin antaa muutaman esimerkin, suuria ja pieniä, sanoo Claesson.

Hän mainitsee ympäristöalan, jossa eri lupaprosessit ovat edistyneet monimutkaisuuden ja prosessirakenteen osalta. Äskettäin muutettiin myös asetusta, joka säätelee pätevyysvaatimuksia Ruotsin asevoimien ajokorttiohjaajille. Tämä vaatimus oli aiemmin rajoittanut ajoneuvo-ohjaajien määrää tietyissä ajoneuvojärjestelmissä. Lisäksi FMV:n (Försvarets materielverk, Ruotsin puolustuksen materiaalivirasto) kanssa tehdään jatkuvaa työtä materiaalitilauksiin liittyvien prosessivaiheiden vähentämiseksi.

– Kolme hieman erilaista esimerkkiä siitä, missä asiat todella etenevät.

Viimeinen kysymys koskee kyvyn takana olevia ihmisiä. Kuinka yksityiset työnantajat voivat parhaiten tukea Ruotsin asevoimia, kun heidän työntekijänsä palvelevat myös Hemvärnetissä tai reserviupseereina?

– Tärkein asia on käydä laadukasta vuoropuhelua niiden työntekijöiden kanssa, joilla on puolustusalan kiinnostus, jotta löydetään pragmaattisia ratkaisuja, sanoo Claesson.

Hän korostaa samalla, että edellytykset vaihtelevat. Kahden hengen yritys ei helposti voi olla ilman avainosaajaa, kun taas suuremmat yritykset voivat tarjota palkkakorvausta ja konkreettisempia toimenpiteitä.

– Tarvitaan koko kirjo erilaisia toimenpiteitä. One size doesn't fit all.