Automattimatka on vienyt meidät Livgardetiin Kungsängeniin (Tukholman lähellä, Keski-Ruotsi). Ohjeiden ja karttatapulin mukaan päivän haastateltavien pitäisi olla harjoituksessa alueen ympäröivissä metsissä. Auto pomppii mutaisia metsäteitä pitkin, kun katse on kiinnitettynä seuraavaan maastokohoumaan. Yhtäkkiä jotain vihreää liikkuu silmäkulmassa, ja samalla hetkellä esiin ilmestyy kourallinen sotilaita, jotka juuri sulautuivat puiden sekaan. Perillä.

Jakob Blomqvist ja Fabian Duke ovat kaksi STRILABin perustajista. STRILAB on Livgardesbrigadenin (IB 1, Henkivartiokaartinprikaati) oma laboratorio ja sotainkubaattori. Duo toimii prikaatin reserviupseereina, ja he ottavat meidät vastaan IB 1:n kenttäharjoituksessa pitkäperjantaina.

STRILAB on syntynyt tarpeesta kehittää uusia kykyjä ja teknologiaa joukko-osastotasolla. IB 1 on aiemmin kehittänyt omia teknisiä ratkaisuja, joita nyt testataan kentällä. Inkubaattorin puitteissa järjestetään kesällä viiden viikon ohjelma, jossa osallistujat pääsevät testaamaan modernin taistelukentän ongelmia ja ratkaisuja. Blomqvistin mukaan tämä on luonteva tapa hyödyntää joukko-osastossa olevaa osaamista.

– Olemme yksi harvoista joukko-osastoista, joilla on tämä määrä osa-aikasotilaita (GSS/T). Osa meistä käy töissä arkisin, mutta suurin osa on opiskelijoita, ja suuri osa heistä on insinööriopiskelijoita, Blomqvist kertoo.

Duke täydentää:

– Tutkimuksen mukaan 53 prosenttia osa-aikaisista työntekijöistämme opiskelee jonkinlaista teknistä koulutusta.

Kun IB 1 käynnistettiin uudelleen vuonna 2024, joukko-osasto koostui siis suurelta osin opiskelijoista, joilla on kiinnostus sekä tekniikkaan että puolustukseen. Blomqvist muistelee, kun ensimmäinen kipinä syttyi sille, mikä tänään on STRILAB. Harjoituksen yhteydessä he halusivat käyttää myös dronea.

– Onnea siihen, ajattelimme. Mutta sitten ajattelimme uudelleen... Jos emme voi ostaa tai hankkia sellaista, emmekö voi vain rakentaa sen itse?

Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun (KTH) pajassa joukko sotilaita ja opiskelijoita ryhtyi toimeen. He luonnostelivat, 3D-tulostivat ja kokosivat dronen, jota sitten käytettiin harjoituksessa.

– Yhtäkkiä meillä oli sotilaita, jotka voivat olla sekä uuden teknologian käyttäjiä että kehittäjiä, ja silloin on parasta antaa heidän tehdä se, Blomqvist sanoo.

Sen jälkeen vastaavat ruohonjuuritason aloitteet jatkoivat kasvuaan joukko-osastossa.

Muun muassa rakennettiin Soldatappen (Sotilassovellus), jonka tarkoituksena on helpottaa hallinnollista käsittelyä ja säästää aikaa sekä sotilailta että johdolta. Pataljoonalle, joka on muutamassa vuodessa kasvanut 30:stä 400 osa-aikaiseen työntekijään, hallinnollisiin tehtäviin kuluvan ajan vähentäminen on arvokas resurssi.

– Meillä on komppanian johto, joka koostuu ammattisotilasupseereista ja käyttää valtavasti aikaa pelkästään paperitöihin. Jos voimme vapauttaa heidät siitä, se on koko toiminnalle äärimmäisen arvokasta, Duke sanoo.

Råttan (Rotta) on toinen joukko-osastotason aloite. Kauko-ohjattu UGV (miehittämätön maastoajoneuvo) on käynyt läpi useita eri iteraatioita, ja tänään se on paikalla osallistumassa harjoitukseen.

Onko omien varusteiden rakentamisessa paljon sääntöjä, joita on otettava huomioon?

– Sääntelykehys on ehdottomasti laaja. Samalla elämme aikaa, jolloin riskinoton on oltava melko korkeaa, jotta pysymme tahdissa, ja silloin turvallisuutta on punnittava useista näkökulmista, Duke sanoo ja jatkaa:

– Olemassaolomme oikeutus on rakentaa taistelujoukot ja ylläpitää niiden kykyä. Se on päätehtävämme, ja nyt kun olemme ottaneet omia aloitteita, olemme tähän mennessä kohdanneet dynaamisen ja myönteisen vastaanoton.

Koetteko, että tilanne on muuttunut viime vuosina?

– Neljä vuotta sitten en usko, että tämä olisi ollut mahdollista. Sitä kulttuuria ei oikein ollut Ruotsin asevoimien (Försvarsmakten) seinissä, toisin kuin nyt. Nykyään yksittäisiin joukko-osastoihin, upseereihin ja sotilaisiin luotetaan enemmän, Blomqvist sanoo.

He nostavat Ukrainan esimerkiksi tässä suhteessa ja viittaavat kehitysyksiköihin, jotka toimivat organisatorisesti matalalla tasolla. Kun sotilaat itse osallistuvat uusien ratkaisujen kehittämiseen, uusien menetelmien kehittämis- ja käyttöönottosykli nopeutuu huomattavasti.

– Se on osoittautunut toimivaksi Ukrainassa ja ollut merkittävä menestystekijä. Siksi myös täällä on halu antaa tällaisten aloitteiden kasvaa, Blomqvist sanoo.

Itse ohjelma on rakennettu intensiiviseksi kehitysohjelmaksi, joka on saanut inspiraationsa startup-maailmasta. Rakenne muistuttaa kiihdyttämöä tai inkubaattoria, ja ohjelma kestää siis viisi viikkoa kesällä. Myös alan eri osista tulevat asiantuntijat osallistuvat neuvonantajina.

Samaan aikaan prikaati kerää keväällä kokemuksia toiminnasta. Nämä arviointipisteet muodostavat sitten rungon ohjelman kesällä tekemälle työlle. Duo katsoo, että kokemusten hallinta Ruotsin asevoimissa (Försvarsmakten) pyrkii menettämään suuntansa keväällä.

– Koulutamme syksyllä ja harjoittelemme keväällä, keräämme oppeja, ja sitten tulee kesäloma. Ihmiset hajaantuvat eri suuntiin, ja kun palataan syksyllä, on uusia varusmiehiä ja korkea tahti. Silloin on vaikea ehtiä muuttaa kokemuksia käytännöksi, Blomqvist sanoo ja jatkaa:

– Ajatuksemme on, että Stridslaboratoriet (Taistelulaboratorio) tulee olemaan viimeinen palapelin pala tässä syklissä. Osallistujat ottavat haltuun kevään harjoituksista saadut kokemukset ja työskentelevät niiden parissa viisi viikkoa kesällä. Tavoitteena on kehittää konkreettisia ratkaisuja, jotka voidaan sitten lähettää eteenpäin ja ottaa käyttöön syksyllä.

Miltä käyttöönotto tulee näyttämään?

– Se, mitä kehitämme, tulee olemaan prototyyppejä sen ymmärtämiseksi, millainen ratkaisu tarvitaan. Kyse ei siis ole mistään valmiista. Haluamme pystyä ottamaan menetelmiä ja testaamaan niitä, näkemään mikä toimii ja mitä pitää parantaa.

Sen sijaan, että ylhäältä tulevat tilaukset tutkittaisiin ja kilpailutettaisiin parin vuoden aikana, nämä aloitteet tulevat alhaalta. Toiveena on, että läpimenoajat ja puhtaasti hallinnolliset näkökohdat vähenevät.

– Hyvä esimerkki on miettiä, miltä tämä olisi näyttänyt muutama vuosi sitten. Silloin olisi tullut tilaus, joka lähetettiin ylös pääesikuntaan, tutkittiin pitkään ja sitten ehkä laitettiin jonkinlaiseen kilpailutukseen. Koko prosessi olisi kestänyt hyvin kauan, Blomqvist sanoo.

Duke lisää:

– Sen sijaan olemme tuoneet mukanamme asenteen startup-maailmasta. Kokeilemme pienessä mittakaavassa, testaamme ideoita, epäonnistumme joskus ja opimme siitä. Sitten parannamme ratkaisua suoraan ja alamme skaalata sitä ajan myötä. Se on täysin erilainen työskentelytapa, nopea ja alhaalta ylöspäin, hän sanoo lopuksi.