Toukokuun alussa Västervik Drone Science Park järjesti tämän vuoden UAS Forum -tapahtuman. Kahden päivän aikana tapahtuma kokoaa yhteen johtavia UAS-alan (miehittämättömien ilma-alusten) asiantuntijoita keskustelemaan ja esittelemään alan kehitystä. Päivien aikana pidettiin myös useita esityksiä eri edustajilta sekä puolustus- että siviilisektorilta. Myös NATO oli edustettuna paikan päällä.

Prikaatikenraali Marc Lobel on ranskalainen upseeri, jolla on yli 20 vuoden kokemus tehtävistä NATOssa, EU:ssa ja YK:ssa. Hän on aiemmin toiminut komentajana Vierasleegioonan 2. laskuvarjojoukkojen rykmentissä.

Tällä hetkellä hän johtaa Supreme Headquarters Allied Powers Europe -esikuntaa (SHAPE) J9-osastoa, joka vastaa siviili-sotilasyhteistyöstä NATOssa ja muiden kansainvälisten kumppaneiden, kuten EU:n, kanssa. Lobel kertoo, että tärkeä osa hänen rooliaan on varmistaa, että siviiliympäristö otetaan huomioon suunnittelussa ja operaatioissa.

Tämän tarpeen taustalla on viime vuosien perustavanlaatuinen muutos: siirtyminen operaatioista Afganistanissa, Irakissa ja Kosovossa, jotka ovat NATO-alueen ulkopuolisia maita, kohti valmistautumista kollektiiviseen puolustusskenaarion. Se, milloin tämä tapahtuu, ei ole Lobelin eikä NATOn käsissä, mutta hän korostaa, että heidän on oltava valmiita vastaamaan, kun kyseinen skenaario toteutuu.

Hän jatkaa: "Se tarkoittaa, että meidän on oltava valmiita koko ajan kohtaamaan se. Tämä ei ole kuin Braveheart-elokuvassa, jossa sininen ja punainen puoli kohtaavat tyhjän pellon keskellä ja taistelevat. Jos se tapahtuu Euroopassa, siellä on noin miljardi siviiliä keskellä", hän sanoo, kun olemme asettuneet kevätauringossa Gränsö Slottin lähelle Västervikin ulkopuolella (Itä-Ruotsi).

Hän jatkaa kuvailemalla sotilaallisia riippuvuuksia siviiliyhteiskunnasta, jotka ovat olemassa nyt ja tulevat olemaan jatkossakin. Infrastruktuuri, verkot ja yhteydet, lentoliikenne ja merenkulku ovat kaikki esimerkkejä osa-alueista, joissa armeija nojaa siviilitoimijoihin. Aseistariisunnan seurauksena hän toteaa, että NATOlla puuttuu tällä hetkellä tarvittava sotilaallinen kapasiteetti joukkojen kuljettamiseen, ja sen on sen sijaan turvauduttava yksityisiin yrityksiin.

"Juuri siksi on minun tehtäväni tuoda se tieto siviiliympäristöstä mukaan ja varmistaa, että se mitä suunnittelemme, on myös käytännössä toteutettavissa samassa ympäristössä."

Hän jatkaa: "Havainnollistaakseni työtäni: meillä on sininen joukkue ja punainen joukkue kummallakin puolella. Mutta keskellä on ympäristö, josta olemme hyvin vahvasti riippuvaisia. Kutsumme sitä valkoiseksi joukkueeksi, ja meidän on pystyttävä työskentelemään tämän keskimmäisen elementin kanssa järjestelmällisemmin", hän sanoo.

Osa työstä koostuu siis siviiliyhteiskunnan toimintojen tutkimisesta ja analysoinnista sekä mahdollisten puutteiden ymmärtämisestä kriisitilanteessa. Hän nostaa esiin sen tosiasian, että jokaisella valtiolla on siviilien valmiussuunnitelmat kriisejä varten, kuten terrori-iskuja tai maanjäristyksiä, mutta niiltä puuttuu siviilisuunnitelma sotaa varten.

"Siksi työskentelemme kaikkien 32 jäsenmaan kanssa integroidaksemme tällaisen ajattelutavan strategisesti, ja varmistamme, että ne on sovitettu NATO-standardeihin. Tämä on jatkuvaa työtä, johon sisältyy paljon vuoropuhelua viranomaisten ja hallitusten kanssa", hän sanoo.

Haluatteko siis muuttaa siviilivalmiuden ajattelutapaa luomalla uuden viitekehyksen?

"Kyllä, pitkällä aikavälillä haluamme nähdä muutoksen ajattelutavassa. Mutta uskon, että te Pohjoismaissa olette edellä monia eurooppalaisia maita. Te seisoitte omilla jaloillanne ja teidän piti olla valmiita kaikkeen, mikä tarkoittaa myös parempaa kokonaiskuvaa siitä, mitä kokonaismaanpuolustus (totalförsvar) tarkoittaa", hän uskoo.

Lobel vertaa nykyistä valmiutta kylmän sodan aikaiseen tilanteeseen. Hän toteaa, että nykyinen armeija on huomattavasti enemmän riippuvainen siviiliyhteiskunnasta logistiikan ja kuljetusten osalta, kun taas 1900-luvun jälkipuoliskolla armeijalla oli suurempi kapasiteetti hoitaa logistiikka itsenäisesti.

"Kylmän sodan päätyttyä aloimme sen sijaan riisua aseistusta. Käytännössä luovuimme suuresta osasta tuota kapasiteettia ja aloimme suunnitella siviilisten kuorma-autojen ja junien käyttöä joukkojen kuljetukseen", hän sanoo ja jatkaa:

"Hitaasti mutta varmasti olemme päätyneet sinne, missä olemme tänään. Esimerkiksi armeija on riippuvainen siviilisistä datakeskuksista ja internetkaapeleista toimiakseen."

Ukrainan sotaa tarkastelemalla käy selväksi, että infrastruktuuria vastaan hyökätään jatkuvasti. Hän kuitenkin toteaa, että siitä voidaan myös ottaa oppia sen suojelemisesta.

"On hyvin selvää, kuinka keskeistä oman infrastruktuurimme suojaaminen tulee olemaan", hän sanoo.

Arvaanpa, että ilmatorjunnan sijoittaminen kaikkialle Eurooppaan ei ole ratkaisu?

"Silloin meidän pitäisi käyttää noin 90 prosenttia valtion budjetista puolustukseen, enkä usko kenenkään haluavan sitä. Joten ei, se ei ole kestävä ratkaisu", hän sanoo.

Lobel ottaa esille myös Itämerellä havaitut kaapelikatkoset, jotka johtivat NATO-operaatio Baltic Sentryn käynnistämiseen. Hän toteaa, että infrastruktuuria on suojeltava, mutta huomauttaa myös, että suuret yritykset ovat hyviä suojelemaan omaa toimintaansa, joskus jopa paremmin kuin valtio itse.

"Yleisesti ottaen suurilla yrityksillä on erittäin hyvä käsitys siitä, mitä heidän kaapeliensa ympärillä tapahtuu, ja heillä on kapasiteetti puolustaa niitä itsenäisesti. Joskus he ovat jopa parempia kuin me, eikä armeija pysty tekemään kaikkea samanaikaisesti. On selvää, että sota voidaan voittaa vain, jos puolustussektori tekee yhteistyötä siviilisektorin kanssa", hän sanoo.

Mitä toivot voivasi viedä mukanasi tämän vuoden UAS Forumista?

"On käynyt hyvin nopeasti hyvin selväksi, kuinka droonien käyttö muovaa sodankäyntiä. Kyse ei ole vain kineettisistä vaikutuksista, vaan myös siitä, miten drooneja voidaan käyttää logistiikan ja vastaavien toimintojen helpottamiseen. Samalla on ymmärrettävä droonit, jotta niitä vastaan voidaan puolustautua, ja tämä koskee sekä sotilaallista että yhteiskunnallista tasoa. Siinä on paljon opittavaa", Lobel sanoo.

Mikä on tärkeintä toteuttaa jatkossa?

"Toivon todella, että onnistumme rakentamaan selkeän ymmärryksen siviiliympäristöstä, jossa saatamme joutua taistelemaan. Jos emme tee sitä, olen vakuuttunut, että epäonnistumme", hän sanoo ja jatkaa:

"Mutta jos onnistumme, meillä on entistä pelottelevampi NATO. Yhtenäinen NATO, joka viestii olevansa valmis kohtaamaan sodan kaikilla yhteiskunnan tasoilla, niin valtiollisella kuin siviilisellä tasolla", Marc Lobel toteaa lopuksi.