Onko kohtuullista, että pienyritykset toimittavat palveluita, joita kokonaisturvallisuus tarvitsee myös rauhanajan ulkopuolella? Onko myös viisasta, että konsultit ovat sodanajan sijoitettuina muuhun toimintaan? Onko meillä varaa sallia markkinaehtoinen konsulttiala kokonaisturvallisuudessa, joka tarvitsee kasvua?

Mietintäni näistä kysymyksistä perustuvat sekä omiin kokemuksiini alan yrittäjänä että ennenaikaisesti eronneena upseerina, sekä tarkkailemalla vaikutuksia terveydenhuoltoon, jossa henkilöstötilanne osittain vaikuttaa vuokratyömallista. Käsitykseni nykytilanteesta kokonaisturvallisuudessa on, että meillä on markkinat, joissa on sekä konsultteja, jotka tuovat erikoisosaamista tuotteiden tai toiminnan kehittämiseen, että konsultteja, jotka toimivat puhtaasti henkilöstönä.

En usko, että henkilöstökonsultit pidemmille toimeksiannoille ovat oikea ratkaisu kokonaisturvallisuudelle, niin yhteiskuntataloudellisesti kuin saatavuuden näkökulmasta kriisissä ja sodassa. Tässä toiminnat tarvitsevat palkata omaa henkilöstöä, jota voidaan kehittää ja sijoittaa sodanajan tarpeiden mukaan. Mitä tulee henkilöstöpalveluiden hankintoihin, tuntuu lisäksi oudolta, että teoreettisesti voi olla halvempaa käyttää toimittajaa, jolla on alihankkijoita ja joka pyrkii voittoon, täysin F-skattsedelin sääntöjen mukaisesti. Toisin sanoen, on todennäköisesti parempi pitkän aikavälin yhteiskunnallinen investointi tarjota työsuhteita kokonaisturvallisuuden toimijoille, jotka vastaavat kohtuullisesti yksilön edellytyksiä henkilöstökonsulttina.

Konsultteja, joita tarvitaan kokonaisturvallisuudessa ajallisesti rajattuun panokseen erikoisosaamisena, tullaan todennäköisesti edelleen tarvitsemaan, sekä yksittäisinä konsultteina että suurempina toimeksiantoina palvelutuotteina. Tarve voi johtua siitä, että nopeasti saadaan ja otetaan käyttöön ulkopuolista tietoa omassa organisaatiossa, esimerkiksi avoimen innovaation hyödyntämiseksi. Jos konsultit ovat tärkeitä toiminnalle, tilaajan on myös analysoitava riskit, jotka syntyvät ulkopuolisen henkilöstön käytöstä. Tämä ei pohjimmiltaan ole muuta kuin inhimillisten resurssien toimitusketjujen hallintaa ja voi tapahtua esimerkiksi vaatimalla, että toimittaja ilmoittaa tulokset käytettävyystarkastuksesta Ruotsin asevelvollisuus- ja testausvirastossa. Tämä mahdollistaa sen, että kokonaisturvallisuuden yhteiskunnallisesti tärkeä toiminta voi arvioida riskiä siitä, että henkilön on jätettävä tehtävä äkillisesti valmiustilan kohotessa, mukaan lukien kotivartioston hälytys.

Että meillä tänään on konsulttimarkkinat kokonaisturvallisuudessa, on mahdollisesti yhdistelmä tarpeesta ja resursseista, kuten eläkkeelle siirtyneestä tai ennenaikaisesti eronneesta virkamieshenkilöstöstä ja joukosta yksilöitä, jotka haluavat edistää vahvaa yhteiskuntaa. Se, että markkinoilla on saatavilla osaamista suhteellisen suuressa määrin, on todennäköisesti myös seurausta kokonaisturvallisuuden leikkauksista 1990-luvulta vuoteen 2015, mikä loi uranvaihtotarpeen ylimääräiselle henkilöstölle ja asiakkaille aluksi suhteellisen suotuisan kilpailutilanteen. Tämä antaa kokonaisturvallisuudelle edelleen, ja rajoitetun määrän tulevia vuosia, mahdollisuuden hyödyntää hyvää kokemusta ja osaamista siitä, miten kokonaisturvallisuus voidaan muotoilla, mutta samalla riskin siitä, miten resursseja voidaan tilata ja toimittaa, kun kriisi tai sota tulee.

Meidän on siksi kehitettävä näkemystä konsulttialasta kokonaisturvallisuudessa ja turvallisuudessa, sekä yhteiskunnan tarpeesta saatavuuteen että talouteen. Saatavuuden mitoittavat vaatimukset tulisi olla kohotettu valmius, mikä tarkoittaa, että konsulttien on ilmoitettava, voivatko he jatkaa toimituksia esimerkiksi valmiustilan kohotusten jälkeen. Turvallisuussuoja on tänään itsestäänselvyys, mutta toimitusvarmuuden vahvuutta on lisättävä. Tämä tarkoittaa, että tilauksia ei pitäisi tehdä yksittäisosaamiselle, vaan toimittajien ja asiakkaiden tulisi pyrkiä luomaan ryhmiä henkilöistä, joilla on samanlainen osaaminen.

Ei ole realistista uskoa, että seuraavan kymmenen vuoden aikana olisi ylijäämä kokonaisturvallisuuden resursseista. Tämä tarkoittaa, että osaamisen luomiseen liittyviä toimia on tehtävä yhdessä asiakkaiden ja konsulttialan toimittajien kanssa ilman, että kilpailu esimerkiksi palkkojen ja etujen kautta vääristää osapuolten välistä suhdetta. Korkeakoulutukset kokonaisturvallisuudessa eivät voi olla enemmän tai vähemmän rajoitettuja yhteen oppilaitokseen, Puolustusvoimien korkeakouluun, vaan niitä on laajennettava esimerkiksi samalla mallilla kuin Poliisiammattikorkeakoulun toimeksiantokoulutukset useissa oppilaitoksissa täys- tai osa-aikaisesti. Tämä voi edistää useampien saatavilla olevien mahdollisuuksien luomista yleiseen osaamiseen kokonaisturvallisuuden alalla ja antaa mahdollisuuden laadukkaaseen jatkokoulutukseen muilta pääaloilta tuleville opiskelijoille, erityisesti sille osaamiselle, jota vaaditaan Ruotsille osana Natoa.

Vahvan konsulttialan kokonaisturvallisuudessa on pystyttävä jatkamaan tärkeiden palveluiden toimittamista kriisin ja sodan aikana, mikä asettaa vaatimuksia lojaalille suhteelle asiakkaisiin vastineeksi pitkän aikavälin markkinasäännöistä. Emme saa joutua tilanteeseen, jossa henkilöstökonsultit vievät taloudellisia resursseja kokonaisturvallisuuden rakentamisesta tai jossa yksittäisosaamisen konsultit vaarantavat saatavuuden sairauden, onnettomuuden tai kotivartioston hälytyksen vuoksi. On alan tehtävä tukea tätä eikä vain pyrkiä maksimoimaan taloudellista voittoa vuoden tuloksessa.

Fredrik Ruuda
Omistaja ja vanhempi konsultti, Ruuda Consulting AB
Entinen ammatti- ja reserviupseeri (majuri)