NDS haastatteli Ann Lundbergia, Ruotsin puolustustutkimuslaitoksen (FOI, Totalförsvarets forskningsinstitut) vanhempaa analyytikkoa, uudesta raportista, joka kartoittaa ensimmäistä kertaa ruotsalaisen puolustusteollisuuden kokonaisuuden. Raportti yhdistää aiemmin hajallaan ollutta dataa ja osoittaa muun muassa puolustusmateriaalimyynnin voimakkaan kasvun, mutta myös sen, että selvä enemmistö alan yrityksistä on pieniä eikä vie tuotteitaan lainkaan ulkomaille.

– Idean alkuperä juontuu oikeastaan siitä, että kirjoitimme kesäkuussa toisen raportin nimeltä Ruotsin kilpailukyky puolustusmarkkinoilla, kertoo Ann Lundberg.

Siinä yhteydessä ilmeni tarve taustatiedoille siitä, mitä ruotsalaiset puolustusyritykset todella ovat, mutta aineiston kerääminen osoittautui vaikeaksi. Tämä johti siihen, että kartoituksesta tuli oma erillinen projekti toisessa vaiheessa – ei vähiten siksi, että myös puolustusministeriö oli pyytänyt kyseistä aineistoa.

– Näitä eri lähteitä on toki ollut olemassa aiemminkin, kuten esimerkiksi ISP:llä (Ruotsin sotamateriaalin tarkastusvirasto), ulkoministeriön kautta sekä FMV:llä (Ruotsin puolustusmateriaalihallinto), jolla on omat sisäiset koosteet liiketoimintajärjestelmänsä datasta, jatkaa Ann Lundberg.

Myös alan järjestö SOFF (Ruotsin puolustus- ja turvallisuusyritysten liitto) julkaisee omaa tilastoaan, mutta kukaan ei ole aiemmin yrittänyt yhdistää näitä lähteitä kokonaiskuvan muodostamiseksi puolustusyrityksistä. Lundbergin mukaan tieto on aiemmin ollut saatavilla ainoastaan paloittain ja hajanaisesti.

Kun ISP:n, FMV:n ja SOFF:n data viimein koottiin yhteen, tunnistettiin lähes tuhat ruotsalaista puolustusyritystä. Huomionarvoinen tulos oli se, kuinka vähän nämä lähteet kattoivat toisiaan.

– Yllätyin todella, kun näin sen, sillä ajattelin kuitenkin, että päällekkäisyyttä pitäisi olla enemmän, selittää Ann Lundberg.

Eroavaisuuksien syyt löytyvät siitä, miten eri toimijat määrittelevät markkinat. Alan järjestöt kokoavat yrityksiä, jotka haluavat toimia turvallisuus- ja puolustusmarkkinoilla laajemmassa merkityksessä. FMV rekisteröi pääasiassa päähankkijoita, kun taas ISP keskittyy nimenomaan sotamateriaaliin, johon liittyy useimmiten valmistusteollisuus. Tämän mielenkiintoinen puoli oli se, että se osoittaa kuinka vaikeaa on saada kokonaiskuva puolustusyrityksistä.

Raportti osoittaa lisäksi, että monet päähankkijat ovat pieniä yrityksiä. Tällä voi olla käytännön seurauksia maan toimitusketjuille.

– Voidaan olettaa, että monet näistä päähankkijoista ovat palveluyrityksiä, kun taas pienet valmistusyritykset ja konepajat ovat pääasiassa alihankkijoita, sanoo Ann Lundberg.

Palveluyritykset osoittautuivat taloudellisesti vahvoiksi useilla tunnusluvuilla, kun taas suuremmat järjestelmiä integroivat yritykset osoittivat heikompaa vakavaraisuutta.

– Suuremmat yritykset ovat herkempiä sille, että niiden täytyy nyt tehdä investointeja infrastruktuuriin, kun tuotantokapasiteettia on kasvatettava, selittää Ann Lundberg.

Se, että suuret yritykset velkaantuvat nyt, viittaa siihen, että ne toteuttavat tärkeitä investointeja ja ovat kasvuvaiheessa, raportin mukaan.

Sektori on voimakkaassa kasvussa, jota ajaa poikkeuksellinen turvallisuustilanne. Puolustusmateriaalimyynti on kasvanut viisikymmentä prosenttia vuodesta 2020, ja lähes sata uutta yritystä on etabloitunut markkinoille. Vaikka Ruotsi tunnetaan vientimaan, tilastot osoittavat, että kaksi kolmasosaa puolustusmateriaaleja valmistavista yrityksistä ei vie tuotteitaan lainkaan ulkomaille.

– Molemmat asiat pitävät paikkansa. Olemme suuri vientimaa, koska suuret yrityksemme vievät tuotteitaan paljon, toteaa Ann Lundberg.

Suurin osa valmistuksen parissa työskentelevistä yrityksistä sijaitsee alempana toimitusketjuissa ja toimittaa tuotteensa ruotsalaisille suuryrityksille sen sijaan, että veisivät niitä itse ulkomaille.

– Mielestäni tämä kuva on tasapainoisempi suhteessa siihen, mitä SOFF:lta ja ISP:ltä saa, hän sanoo.

Suuri vientiosuus vastaa todellisuutta, mutta samalla on olemassa hyvin suuri joukko yrityksiä, jotka toimivat yksinomaan kansallisesti, Lundberg toteaa raportissaan.

Eurooppalaisen puolustusteollisuuden ja Euroopan puolustusrahaston (EDF, European Defence Fund) kaltaisten aloitteiden osalta suhteellisen harvat ruotsalaiset pienet ja keskisuuret yritykset osallistuvat toteuttajina.

– Olemme pohtineet hieman, miksi näin on. Yksi hypoteesi on, että kyse saattaa olla rakenteellisesta kysymyksestä: järjestelmiä integroivat yritykset ovat pääasiassa niitä, jotka osallistuvat EDF:ään, selittää Ann Lundberg.

Suurilla toimijoilla on tarvittavat resurssit, ja ne ovat usein niitä, joita kutsutaan mukaan hankkeisiin. Sama suuntaus, jossa pienten yritysten osuus on pieni, näkyy myös muissa puolustusteollisuudeltaan merkittävissä maissa kuten Ranskassa, Saksassa ja Italiassa.

Uutena startup-yrityksenä puolustusmarkkinoille pääseminen vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä.

– Puolustusmarkkinoille on vaikea päästä. Se on itsessään luottamukseen perustuva ala, ja lisäksi siinä on paljon jäykkiä rakenteita, koska yritysten ja valtion välillä on usein pitkiä riippuvuussuhteita, kun jokin on kerran hankittu, hän sanoo.

Helpoin tapa etabloitua on uusilla alueilla, joilla vakiintuneilla puolustusyrityksillä ei vielä ole toimintaa.

Näillä niche-teknologia-alueilla nousee usein esiin uusia yrityksiä, mutta suuntauksena on, että suuremmat toimijat lopulta ostavat ne.

– Joko uuden osaamisen sisäänvirtaus tapahtuu yhteistyön kautta tai sitten ehkä ostetaan yritys. Uusien ja vakiintuneiden toimijoiden väliset kontaktit voivat syntyä siten, että pienemmät yritykset pitävät esityksiä erilaisissa tapaamisissa ja messuilla, sanoo Ann Lundberg.

Kartoitusta pidetään tärkeänä ensimmäisenä askeleena, mutta toimitusketjujen täydelliseen ymmärtämiseen tarvitaan lisäanalyysiä. Hallitus esitteli puolustusteollisuusstrategian kesäkuussa 2025, mikä osoittaa poliittista tahtoa panostaa puolustusyrityksiin, samalla kun asetetaan vaatimuksia tutkimukselle ja kehitykselle.

– Tämä perustietämys on oltava, jotta saa käsityksen siitä, mihin meidän pitäisi suunnata voimavaramme, hän sanoo.

Strategian seurannassa Lundberg katsoo, että tarvitaan syvällisempiä tutkimuksia alihankkijoista, sillä tällä hetkellä tilastoissa näkyvät ennen kaikkea alan järjestöjen huipulla olevat yritykset. Jatkossa hän haluaa tarkastella enemmän ristiintaulukointeja ymmärtääkseen, miten yritykset jakautuvat suurten ja pienten toimijoiden välillä eri toiminta-alueilla.

– On myös tarvetta syventyä esimerkiksi niihin yrityksiin, jotka vievät ainoastaan sotamateriaalinsa. Minkä tyyppisiä yrityksiä ne ovat? Meneekö vienti ulkomaisille päähankkijoille vai vievätkö ne tuotteitaan ruotsalaisten päähankkijoiden ulkomaisiin toimintoihin? pohtii Ann Lundberg.

Koonnos on eräänlainen pilottitutkimus, joka voi toimia pohjana tuleville tutkimuksille.

– On hallituksen ja puolustusministeriön asia päättää, haluavatko ne jatkaa tämänkaltaista seurantaa, mutta jos halutaan ymmärtää, miten kehitys etenee ja miten sektorin rakenne muuttuu, sitä on seurattava jollakin tavalla, päättää Ann Lundberg.