Siviili-sotilaallinen yhteistyö on ratkaisevaa kriisien hallinnassa. Se luo edellytykset valtiolle koordinoida kykyjään tehokkaasti kohdata katastrofeja, tukea siviiliyhteiskuntaa mutta myös estää vastustajaa yrittämästä luoda siviili- tai sotilaallista sekasortoa. Se toimii myös suunnitteluna ja valmistautumisena siltä varalta, että valtio joutuu sotaan.
Konfliktit tuovat mukanaan monimutkaisia yhteiskunnallisia haasteita, jotka usein ulottuvat kauas taistelukentän ulkopuolelle. Vaikka ne tapahtuisivat lähialueella, naapurimaissa, ne heikentävät vakautta, esimerkiksi pakolaisvirtojen kautta. Tämä vaikuttaa muun muassa talouteen, infrastruktuuriin ja aiheuttaa sosiaalisia häiriöitä. Yhteisillä ponnisteluilla useiden yhteiskunnan sektoreiden ja maiden kesken voidaan valmistautua näihin haasteisiin. Se luo luottamusta ja vastustuskykyä sekä estää päinvastaisen leviämisen.
Liittyminen Natoon kuvataan usein ”koko yhteiskunnan lähestymistapana”, toisin sanoen; Ruotsi on liittynyt Natoon, ei pelkästään Ruotsin asevoimat. Tämä on erityisen merkityksellistä suurten liittolaispotilasvirtojen hallinnassa, esimerkiksi Suomesta ja Baltian maista, joiden odotetaan voivan kulkea Ruotsin kautta ja edelleen länteen Eurooppaan. Tämä koskee sekä sektoreista vastaavia että alueellisia viranomaisia, mutta myös elinkeinoelämän sektoreita.
Osana tätä työtä Ruotsi on ollut aktiivinen toimija Naton Casualty Move (CAMO) 2024 -harjoituksessa, skenaariopohjaisessa esikuntaharjoituksessa, joka toteutettiin Johtamisjärjestelmäkeskuksen johtamiskoulutustilassa Enköpingissä 9.-13. syyskuuta 2024. Vaikka Ruotsin asevoimat isännöi harjoitusta, sen suunnitteli ja toteutti Multinational Medical Coordination Centre – Europe (MMCC – E). Harjoitukseen osallistui 100 harjoittelijaa sekä 50 hengen harjoitusjohto.
Osallistujat 16 maasta muodostivat kansallisia siviili-sotilaallisia soluja kohdatakseen haasteet, jotka esitettiin "pelikortteina". Ratkaisut perustuivat usein siihen, että kartoitettiin, mitkä prosessit ja kyvyt olivat käytettävissä, joko sotilaallisesti tai siviilisti, tai lähestyttiin naapurimaita. Ylikansalliset EU ja valtioidenväliset Nato toimivat ajan myötä taustana siviili-sotilaallisen yhteentoimivuuden luomiselle.
CAMO ei ole erillinen tapahtuma vaan harjoitussarja, joka alkoi vuonna 2020 Saksassa. Sen jälkeen Unkari, Viro ja Ruotsi ovat isännöineet, ja ensi vuonna harjoitus järjestetään jälleen Saksassa. Huhtikuussa 2024 Nato allekirjoitti ”Patient Flow Management Guideline”, joka kuvaa mitä halutaan saavuttaa. Harjoitussarjan tavoitteena on luoda tietoa, kokemusta ja tietoisuutta siitä, miten edetä yhdessä jäsenvaltioiden, EU:n ja muiden organisaatioiden kanssa.
Ruotsin kansallisessa solussa CAMO24-harjoituksessa osallistuivat edustajat Ruotsin asevoimista (Pääesikunnan lääkintäosasto, Operaatioesikunta ja Kotiarmeijan esikunta). Lisäksi siviiliedustajia Myndigheten för Samhällsskydd och Beredskapista (MSB), Sosiaalihallituksesta (SoS) ja Katastrofilääketieteen keskuksesta. Täällä on kokemusta ukrainalaisten potilaiden evakuoinnista EU:n sisäiseen hoitoon. Muun muassa pohjoismaisen Svalbard-ryhmän kautta.
Koska Ruotsi isännöi CAMO24-harjoitusta, syntyi mahdollisuus hyödyntää tilaisuutta enemmän. MSB:n johdolla yhdessä SoS:n ja Ruotsin asevoimien kanssa suunniteltiin samassa paikassa rinnakkaisharjoitus, Kansallinen Seminaariharjoitus (NSÖ). Harjoitus kokosi 60 ruotsalaista osallistujaa sektoreista vastaavista viranomaisista, alueista, lääninhallituksista siviilialueilla ja sotilasalueilla. Tämä oli mahdollista viranomaisten välille rakennettujen hyvien suhteiden sekä useiden yksittäisten aloitteiden ansiosta.
NSÖ toimi tukena Ruotsin solulle CAMO24-harjoituksessa, mutta sillä oli myös tehtävänä tunnistaa kehitysalueita kansallisten ja kansainvälisten potilasvirtojen hallintaan. Valmistelujen aikana myös Ranska piti tätä hyvänä ideana ja kokosi vastaavasti lisää osallistujia linkin kautta Pariisista.
Harjoitus antoi ideoita tulevaisuuden puolustussuunnitteluun, joka keskittyy lainsäädäntöön ja pääsyyn. Lisäksi kartoitettiin tulevaisuuden tarpeellisia kykyjä. Myös johtamisperiaatteet, infrastruktuurin redundanssin tarve, suojelu ja syrjäytymisvaikutukset nostettiin esille.
Harjoituksen ensimmäisessä arvioinnissa todettiin muun muassa, että tarvitaan enemmän ja ylittävää tietoa yksittäisten maiden siviili-sotilaallisesta yhteistyöstä ja kansallisista järjestelmistä. Tämä koskee myös sitä, miten Nato ja EU toimivat kussakin organisaatiossa. Harjoituksen todettiin myös toimivan tehokkaana foorumina verkostoitumiselle, oppimiselle ja suunnittelulle sekä maiden sisällä että niiden välillä. Se luo luottamusta ja varmuutta tulevia yhteistyöitä varten.