Robert Limmergård, Turvallisuus- ja puolustusteollisuuden pääsihteeri, pohtii Ruotsin tarvetta strategiseen yhteistyöhön elinkeinoelämän kanssa vahvistaakseen sekä innovatiivisuutta että puolustuskykyä aikana, jolloin uhkat lisääntyvät. Huolimatta puolustusministerin ilmaisemasta tavoitteesta syventää valtion ja puolustusteollisuuden välistä vuoropuhelua, teollisuuden näkökulma puuttuu keskusteluista Folk och Försvars kansalliskonferenssissa Sälenissä (Ruotsi).

Ennen Säleniä puolustusministeri Pål Jonson kirjoitti keskusteluartikkelin yritysten merkityksestä puolustuskyvylle. "Hallitus tehostaa myös vuoropuhelua teollisuuden kanssa varmistaakseen, että työskentelemme yhteisten tavoitteiden eteen. Aika, jolloin valtio puhui teollisuudelle, on ohi. Nyt puhumme teollisuuden kanssa." Hallituksen ja muiden eduskuntapuolueiden viesti on, että kykyä lisätään ja tulevaa pelotetta rakennetaan kumppanuuksien ja yhteistyön kautta puolustusteollisuuden kanssa.

Keskustelua puolustusteollisuuden vahvistamisesta käydään samanaikaisesti myös muualla kuin Ruotsissa. Äskettäin EU:n puheenjohtajamaa Puola esitteli prioriteettinsa, ja teknisen, innovatiivisen perustan sekä tuotantokapasiteetin merkitys mainittiin useaan otteeseen. Naton uusi pääsihteeri Mark Rutte korosti myös puolustusinnovaatioiden ja tuotantokapasiteetin lisäämisen tärkeyttä. Pääministerin, puolustusministerin ja Sosiaalidemokraattien puheenjohtajan Magdalena Anderssonin puheissa korostettiin puolustusteollisuuden merkitystä.

Mutta Sälenissä ei käyty keskustelua yritysten kanssa. Folk och Försvars kansalliskonferenssin paneelikeskusteluissa ei käsitelty, miten tätä tärkeää kykyä tulisi kehittää. Puolustusteollisuus, puolustusmateriaali tai puolustusinnovaatiot eivät olleet ohjelman otsikoissa – eikä lavalla ollut näitä aiheita edustavia puhujia. Ja ehkä se on kohtuullista. On helpompaa ohjata virastoa tai laatia laki kuin kannustaa yrityksiä panostamaan hitaasti kehittyvään puolustusmarkkinaan, jolla on merkittäviä liiketoimintariskejä.

Kuitenkin Sälenissä herätettiin kysymyksiä, jotka kiinnostavat alaa. Vasemmistopuolue nosti esiin kysymyksen Ruotsin aseiden tuonnin sääntelystä. Se on mielenkiintoinen kysymys. Kun valtio päättää turvata kykynsä yritysten tuella – kotimaassa tai ulkomailla – se on valinta, johon liittyy monia harkintoja. Tekijöitä, kuten saatavuus, kehitysriski, mahdolliset strategiset alihankkijat, kyvyn saatavuus ajan myötä (yhdessä niiden mukana tulevien operatiivisten rajoitusten kanssa) jne., on otettava huomioon ja tasapainotettava. Tarve yhteensopivuudelle kasvaa samalla kun liittolaisten ja useampien kumppanimaiden kanssa. Mutta kyse on myös riippuvuuksista. Riippuvuuksista toimittajaan ja siihen maahan, jossa toimittaja sijaitsee – ja toimittajamaan arvoista, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Toinen näkökulma on se, jonka nostivat esiin Ison-Britannian suurlähettiläs Ruotsiin ja Ruotsin suurlähettiläs Ukrainaan. Ruotsin puolustus ei näytä samalta kuin ennen, jolloin keskityttiin konkreettiseen materiaaliin, saappaisiin maassa ja prikaatien määrään. Venäjän sota Ukrainassa tarjoaa toisenlaisen todellisuuden, jossa sotilaita uhrataan suurina määrinä taistelukentällä. Tässä taistelussa Ruotsilla ei ole mahdollisuuksia. Sen sijaan tekninen osaamisemme tarjoaa strategisen edun. Osaaminen, jonka puolustusteollisuus Ruotsissa takaa. Lavalla korostettiin, että kilpailukykyiset yrityksemme ovat tärkeä panos Natolle.

Yritysten ei tule arvioida puolustuksen operatiivisia tarpeita. Sen sijaan on mielenkiintoista kuunnella Ylipäällikköä siitä, miten yritykset auttavat toimittamaan kykyä. Yritykset voivat myös tehdä johtopäätöksiä muista kansainvälisistä asiakkaista. Kun nyt rakennamme puolustuskykyä, työtä leimaavat muuttujat, kuten nopeus ja mukautuvuus. Etulyöntiasema annetaan sille, joka innovatiivisesti voi muuttaa edellytyksiä. Kyse ei siis enää ole vain siitä, mitä ostamme, vaan myös siitä, kuinka nopeasti järjestelmät hankitaan ja kuinka saumattomasti ja luovasti niitä voidaan mukauttaa ja käyttää eri innovatiivisilla tavoilla. Eräs kenraali, jonka tapasin Ukrainasta ennen joulua, kertoi, kuinka yritykset olivat rintamalla ja kuinka nopeasti materiaalia voitiin mukauttaa ja säätää vastaamaan sodankäynnin muutoksia. Innovaatiosykli on intensiivinen. Ruotsin on rauhan aikana vaikea saavuttaa samoja materiaalitoimitusjaksoja, mutta on mahdotonta jatkaa työskentelyä samalla tavalla kuin ennen. Tämä tarkoittaa, että prosesseja, virtoja, työtapoja ja suunnittelutyökaluja on muutettava.

Kuten puolustusministeri Jonson huomautti artikkelissaan, on syytä siirtyä puhumisesta markkinoille aktiiviseen, varhaiseen markkinavuoropuheluun. Kehitys vaatii laajaa tietämyksen rakentamista ja investointeja tutkimukseen, teknologian kehittämiseen ja innovaatioihin. Mutta samalla kohtaamme ristiriitaisia haasteita, kuten aikaa vieviä lupaprosesseja, vaikeasti arvioitavaa turvallisuussuojatyötä, epäselviä hankintatarpeita ja markkinavuoropuhelun puutetta. Tähän tarvitaan päättäväisyyttä, johtajuutta, halua ottaa riskejä ja strategista näkökulmaa. Mitä valtio haluaa markkinoilta ja yrityksiltä? Miten valtio aikoo turvata omat ja liittolaisten kykynsä? Nämä ovat kysymyksiä, harkintoja ja priorisointeja, jotka koskevat politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua. Keskusteluja, vaikka monimutkaisia, joita on myös käytävä Sälenissä.

Robert Limmergård
Pääsihteeri
Turvallisuus- ja puolustusteollisuus