Keskiviikkona Ruotsin valtiopäivät (Riksdag) teki päätöksen hallituksen esityksestä 2025/26:279. Se sisältää useita ehdotuksia, joiden tarkoituksena on parantaa puolustusvoimiemme henkilöstön saatavuutta ja siten vahvistaa Ruotsin ja liittolaistemme puolustusta. Yksi näistä ehdotuksista on, että reserviupseerit saavat lakisääteisen oikeuden virkavapaaseen. Tätä Reserviupseeriliitto (Förbundet Reservofficerarna) on ajanut jo pidemmän aikaa. On pelkästään myönteistä, että jätämme nyt taaksemme kauden, jolloin sekä reserviupseereille että heidän siviilityönantajilleen oli epäselvää, mitä asiassa käytännössä sovelletaan.

Ikävämpi uutinen on, että upseerit kuuluvat palveluksensa päätyttyä edelleen asevelvollisuuden piiriin sen vuoden loppuun asti, jona he täyttävät 70 vuotta. Niiden osalta, jotka eivät ole olleet upseereita, asevelvollisuus on voimassa enintään sen vuoden loppuun, jona he täyttävät 47 vuotta. Tämä ei ole muuta kuin rangaistus niille, jotka ovat jo tehneet niin paljon Ruotsin puolustuskyvyn hyväksi.

Valtiopäivät on asiassa periaatteessa yksimielinen. Vaikka sekä me että Upseeriliitto (Officersförbundet) esitimme terävää kritiikkiä lausuntokierroksella, vain Vasemmistopuolue (Vänsterpartiet) suhtautui epäilevästi siihen, että entiset upseerit pysyvät asevelvollisina 70 ikävuoteen asti. Tukea perustellaan sillä, että osaamista tarvitaan. Olemme samaa mieltä tästä. Mutta upseerien osaamista ei säilytetä vankeudella uhkaamalla, vaan oikeudenmukaisilla työehdoilla, jotka saavat upseerit haluamaan ja kykenemään jäämään palvelukseensa. Tässä puolustusvoimilla ja valtiolla työnantajana on vielä pitkä matka kuljettavana. Se matka alkaa siitä, että kaikki upseeriosaaminen hyödynnetään tarjoamalla entisille upseereille mahdollisuus reserviupseerin palvelussuhteeseen.

Kun Ruotsi on sodassa, lähes kaikki vapauden rajoitukset ovat perusteltavissa. Harvat lienevät ne entiset upseerit, jotka kykenevät palvelemaan ja jotka eivät olisi valmiita asettumaan käyttöön tällaisessa tilanteessa. Mutta laajennettu asevelvollisuus koskee myös rauhan aikaa. Puolustusvoimat voi vuodenvaihteen jälkeen kutsua kertausharjoituksiin asevelvollisina upseereita, jotka ovat itse valinneet lopettaa palveluksensa. Heidät pakotetaan tekemään työ, josta he ovat itse päättäneet irtisanoutua, tai johon puolustusvoimat on katsonut, ettei heitä enää tarvita.

Kun asevelvollisuutta nyt laajennetaan entisestään, katsomme, että on aika Ruotsin poliitikkojen pohtia asevelvollisuutta ja sen käyttötarkoitusta. Asevelvollisuus on nimittäin muutakin kuin sitä, että revimme enemmän tai vähemmän halukkaat 18:28 20-vuotiaat arjestaan käymään peruskoulutuksen. Se tarkoittaa myös, että pakotamme, viime kädessä vankeusuhalla, tavallisia ihmisiä kaikilta ammattialoilta ja toimialoilta käymään kertausharjoituksia aika ajoin. Palvelusvelvollisuuden aikana maksetaan korvausta 90 prosenttia sairauspäivärahan perusteena olevasta tulosta (SGI), kuitenkin enintään kuukausipalkkaa vastaava määrä, 49 333 kruunua. Kertausharjoitusten enimmäisaika on 240 päivää, siis lähes kahdeksan kuukautta. Pitkä aika erossa perheestä ja sosiaalisesta elämästä, minkä lisäksi siihen liittyy tulonmenetyksiä sekä palvelusta, jonka työolosuhteille ei kenenkään työntekijän muuten sallittaisi altistua. Onko tämä kohtuullista?

Ensimmäinen toimenpide olisi rajata laajennettu asevelvollisuus koskemaan vain sodanuhkan tai sodan aikaa. Jos tätä ei tehdä, sopiva toimenpide olisi tarjota kaikille sotilasorganisaatiossa tarvittaville entisille upseereille mahdollisuus reserviupseerin palvelussuhteeseen. Näin ainakin laajennetun velvollisuuden piiriin kuuluvat saisivat mahdollisuuden palata palvelukseen työntekijöinä asevelvollisten sijaan.

Mutta muutos puhuu myös sen puolesta, että on aika ottaa laajempi uudelleentarkastelu asevelvollisten ehdoista peruskoulutuksen (tai upseerin palvelussuhteen) päättymisen jälkeen. Kyseessä on suhteellisen pieni osa väestöstä, jonka on kannettava raskas taakka koko yhteiskunnan puolesta.

1990-luvulla syntyneiden joukossa asevelvollisia on tuskin lainkaan. 2000-luvulla syntyneistä noin 10 prosenttia tulee olemaan asevelvollisia. 1980-luvulla ja sitä ennen syntyneiden osalta tilanne riippuu siitä, miten heitä kutsutaan kertausharjoituksiin, mutta myös heidän osaltaan kyse on enintään noin 10 prosentista.

Siinä määrin kuin sotilaallista suorituskykyä rakennetaan asevelvollisten varaan, on korkea aika tarjota heille oikeudenmukaiset ehdot. Henkilölle, joka on virheellisesti vapaudenriistosta kärsinyt, maksetaan oikeuskanslerin (Justitiekanslern) käytännön mukaan korvausta 20 000:30 000 kruunua kuukaudessa vapaudenrajoituksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Henkilö, jolta riistetään vapaus kertausharjoituksiin osallistumiseksi, ei saa mitään. Tämä ei ole kohtuullista. Poistakaa tulonmenetykset, korvatkaa velvollisuuden aiheuttama vapaudenrajoitus ja käyttäkää rauhanajan tarpeisiin vakinaista henkilöstöä.

On aika, että politiikka pohtii velvollisuuden hintaa.


Magnus Konradsson,

Reserviupseeriliiton (Förbundet Reservofficerarna) puheenjohtaja