Se, että droonit vanhenevat teknisesti nopeasti, ei ole peruste viivytellä niiden hankinnassa. Joukkojen, kehittäjien ja teollisuuden on tehtävä yhteistyötä jo rauhan aikana. Muuten vaarana on, että meillä on suunnitelmat huomisen droonien varalle, mutta ei kykyä käyttää ja valmistaa niitä silloin kun niitä tarvitaan.

Mikään jalkapallon huippujoukkue ei harjoittelisi koko kautta edeltävää kautta ilman palloja ostaakseen sitten uusimmat ottelupallot vasta sarjan alkaessa. Pelaajat tarvitsevat palloja ensimmäisestä päivästä lähtien. Ei ensisijaisesti siksi, että he oppisivat tuntemaan pallon, vaan siksi, että joukkue kehittyisi.

Silti olemme vaarassa päätyä samankaltaiseen ajatteluun droonien kohdalla.

Naton (Pohjois-Atlantin liiton) pääsihteeri Mark Rutte kuvasi 23. syyskuuta näkemystään siitä, miten liittouman tulisi suhtautua nopeaan teknologiakehitykseen. Koska droonit vanhenevat nopeasti, hänen mukaansa "doesn't make sense to have your shelves full with drones for when war breaks out" (ei ole järkevää pitää varastoja täynnä drooneja sodan varalta). Sen sijaan tuotantokapasiteetin tulisi olla valmiina paikalla, jotta uusinta teknologiaa voidaan valmistaa silloin kun sitä tarvitaan.

Rutte on oikeassa tietyssä asiassa. Miljoonien tietyn mallin droonien ostaminen ja varastointi ilman suunnitelmaa käytöstä, huollosta ja päivityksistä tuskin olisi viisasta. Mutta se ei ole sama asia kuin toimivan droonikyvyn rakentaminen.

Joukot tarvitsevat materiaalia koulutukseen, harjoitteluun ja menetelmiensä kehittämiseen. Teollisuuden on valmistettava, toimitettava ja parannettava järjestelmiä pystyäkseen laajentamaan tuotantoa. Molemmat vievät aikaa ja vaativat kokemusta.

Samalla Rutte on ilmoittanut, että Nato kouluttaa viisi kertaa enemmän droonioperaattoreita vuoden 2027 loppuun mennessä. Tämä on tervetullutta, mutta koulutuksen on seurattava hankintamallia, joka antaa joukoille jatkuvan pääsyn materiaaliin.

Tässä on myös yhteys Naton omaan valmiusperiaatteeseen Fight tonight (valmius taistella tänä iltana). Liittouman on kyettävä hoitamaan tehtävänsä niillä joukoilla ja resursseilla, jotka ovat käytettävissä tänään, samalla kun huomisen kykyä rakennetaan. Tämä koskee myös drooneja ja teollisuutta, jonka on huolehdittava joukkojen varustamisesta niillä.

Kun Ukrainan droonisotaa käsitellään lännessä, huomio kohdistuu usein uuteen teknologiaan. Mutta teknologinen uutuusarvo ja sotilaallinen merkitys eivät ole sama asia. Näennäisesti rajallinen muutos voi saada suuren merkityksen sen suhteen, miten järjestelmää käytetään.

Kun vierailin Lvivissä (Ukraina) syksyllä 2025, kuulin Kimberly Kaganin, Institute for the Study of War -tutkimuslaitoksen perustajan, kuvaavan teknologian, konseptin ja organisaation välistä yhteyttä. Otin siitä mukaani yksinkertaisen yhteenvedon:

Teknologia + konsepti + organisaatio = innovaatio.

Droonista ei tule sotilaallista kykyä pelkästään siksi, että se osaa lentää. Jonkun on kehitettävä, miten sitä käytetään, koulutettava henkilöstö ja saatava se toimimaan yhdessä joukon muiden resurssien kanssa.

Ukrainan hanke Drone Line on esimerkki tästä. Maan puolustusministeriön mukaan kyse on toimiviksi osoittautuneiden ratkaisujen levittämisestä, joukkojen kokemusten yhdistämisestä teknologiaan ja analyysiin sekä järjestelmällisemmän miehittämättömien järjestelmien käytön rakentamisesta.

Ukraina on myös päättänyt sitoa droonihankinnat tiiviimmin joukkojen tosiasiallisesta käytöstä saatavaan dataan. Järjestelmät, jotka ovat osoittaneet tehokkuutensa ja luotettavuutensa, priorisoidaan, samalla kun joukoille annetaan enemmän mahdollisuuksia valita itse materiaalia tarpeidensa mukaan.

Ei siis odoteta seuraavan teknisen sukupolven valmistumista. Sitä kehitetään käyttämällä edellistä.

Tämä on tärkeä opetus Natolle. Joukot tarvitsevat riittävästi drooneja kouluttautuakseen, harjoitellakseen ja kehittääkseen toimintaansa. Suunnittelussa on myös otettava huomioon kuluminen, viat ja järjestelmät, jotka kuluvat harjoittelussa ja kehitystyössä.

Sama logiikka pätee teollisuuteen. Tuotantokyky ei ole resepti, joka voidaan laittaa kansioon siihen asti, kunnes joku painaa käynnistyspainiketta. Se rakentuu ihmisistä, toimittajista, toimivista hankinnoista, testauksesta, laatutyöstä ja kokemuksesta muutosten hallinnassa.

Prototyypin valmistaminen ei ole sama asia kuin kyky toimittaa tuhansia järjestelmiä. Yhden mallin valmistuskyky ei myöskään tarkoita, että seuraava voidaan ottaa käyttöön toimitusten pysähtymättä.

Jos lisäksi halutaan vähentää riippuvuutta Kiinasta, ei riitä, että droonit kootaan loppuun Euroopassa. Vaihtoehtoiset komponenttiketjut on rakennettava ja otettava käyttöön. Ruotsalaiset ja muiden liittolaismaiden toimittajat tarvitsevat todellisia tilauksia, jotta ne voivat havaita pullonkaulat ja parantaa tuotantoa ennen kuin kysyntä moninkertaistuu.

Voi olla perusteltua maksaa varakapasiteetista ja kriittisten komponenttien varastoista. Mutta varakapasiteetin tulisi perustua toimivaan toimintaan, jolla on koeteltu kyky skaalata ylöspäin.

Naton sotilasjohto on itse puhunut "real production lines running today" (todellisista tuotantolinjoista, jotka käyvät jo tänään). Tämä on tärkeä ero. Tehdas, joka mahdollisesti voisi aloittaa tuotannon sodassa, ei ole sama asia kuin teollinen kyky, joka jo toimii.

Me Sweden Dynamicsilla katsomme, että osa ratkaisusta löytyy alueelta, jonka on pitkään täytynyt käsitellä nopeaa muutosta: ohjelmistokehityksestä.

Software-as-a-Service -mallista inspiraatiota ammentaen ehdotamme mallia, jota kutsumme nimellä Drone-as-a-Service. Perusajatuksena on, että hankinnan tulisi kattaa kyvyn jatkuva kehittäminen, jossa laitteisto, ohjelmisto ja joukkojen kokemukset pidetään yhdessä.

Kehittäjät työskentelevät tiiviisti sotilasjoukkojen kanssa kokeillakseen ratkaisuja, mukauttaakseen teknologiaa ja varmentaakseen, mikä toimii. Pienemmät sarjat antavat tilaa kokeiluille ja muutoksille. Kun malli on riittävän kypsä ja tarve selkeä, voidaan tilata suurempia määriä.

Näitä suurempia määriä varten meidän tulisi hyödyntää siviilielektroniikkateollisuuden sopimusvalmistajia, niin kutsuttuja EMS-yrityksiä (Electronics Manufacturing Services). Niillä on jo osaamista ja kapasiteettia komponenttihankinnassa, elektroniikkatuotannossa, testauksessa ja järjestelmäintegraatiossa.

Järjestelmän monimutkaisuudesta riippuen arvioimme, että yksi tuotantolinja voi valmistaa satoja tai jopa yli tuhat pienempää droonia kuukaudessa. Tarkoitus ei ole pitää tehtaita maksimikapasiteetilla ympäri vuoden, vaan antaa useiden tuotantolaitosten työskennellä jatkuvasti, ottaa käyttöön uusia malleja ja pitää myös komponenttiketju aktiivisena.

Toistuvilla tilauksilla joukot saavat käytettävää materiaalia, kehittäjät palautetta ja tehtaat kokemusta sekä tuotteesta että muutoksista. Uudet versiot voidaan ottaa käyttöön osana tavanomaista toimintaa sen sijaan, että niistä tulisi erillisiä kehityshankkeita.

Tämä loisi myös ennustettavamman kysynnän. Laskuesimerkkinä voidaan olettaa vuotuinen tarve 2 000-3 000 pääasiassa pienempää droonia prikaatia kohden koulutukseen, harjoitteluun, kehitykseen ja korvaamiseen. Neljälle prikaatille tämä vastaisi 8 000-12 000 droonia. Kun lisäksi otetaan huomioon koulujen, yhteisen kehitystyön ja muiden joukkojen tarpeet, päädymme suuruusluokkaan 10 000-15 000 vuodessa.

Kyse ei ole vahvistetusta tarvelaskelmasta, mutta se havainnollistaa, miten toistuvat tilaukset voisivat antaa sekä joukoille että teollisuudelle perustan kehittyä. Rauhanajan tuotanto on samalla mitoitettava siten, että toimituksia voidaan nopeasti lisätä.

Tämän lisäksi tarvitaan valmiusvarastoja. Katsomme, että suunnittelun tulisi lähteä siitä, että joukkojen on kyettävä ylläpitämään kykynsä kolmesta viiteen kuukauteen sodankäyntiä, jo ennen kuin tuotantoa on ehditty skaalata ylöspäin. Jotta varastot eivät täyttyisi vanhentuneella teknologialla, niitä tulisi kierrättää jatkuvasti periaatteella ensiksi sisään, ensiksi ulos. Joukot käyttävät tällöin vanhempia järjestelmiä koulutukseen ja harjoitteluun, kun taas uusia versioita lisätään varastoihin.

Tuotanto, jota ei tarvita ruotsalaisille joukoille, voitaisiin lisäksi sisällyttää Ruotsin Ukrainalle antamiin tukipaketteihin. Näin tuotantoketju voidaan pitää aktiivisena samalla kun järjestelmät tulevat käyttöön ja niitä voidaan jatkokehittää sodan kokemusten perusteella.

Volyymit eivät myöskään ole ainoa asia, jonka tulisi ohjata toimintaa. Siellä missä tehtävä mahdollistaa uudelleenkäytön, pidemmän käyttöiän tai suuremman luotettavuuden, nämäkin on otettava huomioon. Halpa drooni ei automaattisesti ole halpa sotilaallinen kyky.

Meidän ei tarvitse valita varastojen ja tehtaiden välillä. Tarvitsemme käyttökelpoista materiaalia joukoille, valmiusvarastoja, joita kierrätetään, sekä jatkuvaa tuotantoa, jota voidaan laajentaa tarpeiden kasvaessa.

Näin nopeaa teknologiakehitystä tulisi myös hallita: tiiviimmällä palautteella, päivitettävillä järjestelmillä ja toistuvilla toimituksilla. Ei odottamalla lopullista versiota, joka ei koskaan tule.

Fight tonight ei tarkoita, että tänään käyttämämme teknologian on oltava sama viiden vuoden kuluttua. Se tarkoittaa, että meillä on toimiva kyky nyt ja voimme jatkaa sen kehittämistä, kun järjestelmät ja vastatoimet muuttuvat.

Uusin drooni ei voi korvata vuosia koulutusta ja harjoittelua, joita ei koskaan toteutettu. Tuotantoketju, joka aktivoidaan vasta sodan tullessa, ei voi toimittaa kykyä tänä iltana.

Kun ottelu alkaa, joukkueen on jo osattava pelata. Sama koskee joukkoja, ja niiden takana olevaa teollisuutta.