Norja lanseeraa ensimmäisen kansallisen turvallisuusstrategiansa – vastaus uuteen epävarmuuden aikaan Euroopassa

Norge lanseeraa ensimmäisen kansallisen turvallisuusstrategiansa – uusi aika Euroopalle

Norges hallitus on esitellyt maan ensimmäisen kansallisen turvallisuusstrategian. Taustalla on se, mitä kuvataan vakavimmaksi turvallisuustilanteeksi toisen maailmansodan jälkeen. Vuosikymmenten rauhan jälkeen pääministerin kanslia toteaa, että sekä Norja että Eurooppa astuvat uuteen aikaan, jota leimaavat epävarmuus, suurvaltojen kilpailu ja teknologinen riippuvuus.

Strategia merkitsee selvää kurssimuutosta: Norja aikoo vahvistaa puolustustaan, rakentaa kestävämpää yhteiskuntaa ja turvata taloudellista turvallisuutta. Asiakirja korostaa, että koko yhteiskunnan on osallistuttava – hallituksesta ja elinkeinoelämästä kuntiin ja kansalaisyhteiskuntaan.

”Meidän on jälleen oltava valmiita siihen, että sota voi kohdata Norjan”, todetaan strategiassa.

”Koko yhteiskunnan on osallistuttava – ylimmistä valtion elimistä elinkeinoelämään, ammattiyhdistysliikkeeseen, vapaaehtoistoimintaan, kuntiin ja yksittäisiin kansalaisiin.”

Kolme pääprioriteettia

1. Vahvistaa puolustuskykyä – Norja aikoo lisätä valmiuttaan ja edistää Euroopan suurempaa vastuunkantoa Natossa.
2. Lisätä yhteiskunnan resilienssiä – Väestön on ymmärrettävä paremmin uhkia, vähennettävä haavoittuvuuksia ja parannettava kriisinhallintakykyä.
3. Suojella taloudellista turvallisuutta – Norja haluaa vähentää riippuvuutta ei-liittolaisista toimijoista ja vahvistaa yhteistyötä kumppanimaiden kanssa.

Strategia perustuu kuuteen keskeiseen kansalliseen turvallisuusetuun:

vapaa ja itsenäinen Norja, vahva demokratia, turvallinen ja luottamuksellinen yhteiskunta, avoin ja muuntautumiskykyinen talous, liittoutunut eurooppalainen yhteistyö sekä kansainväliseen oikeuteen perustuva maailmanjärjestys.

Laaja turvallisuuspoliittinen mobilisaatio

Hallitus korostaa, että Norjan vahvat instituutiot, korkea luottamus ja taloudelliset resurssit tarjoavat hyvän lähtökohdan, mutta ”enemmän on tehtävä”. Ukrainan sota, aggressiivisempi Venäjä ja yhä itsevarmempi Kiina mainitaan strategian keskeisinä ajureina.

Strategia selventää myös, että raja sodan ja rauhan välillä on hämärtynyt ja että teknologiset ja taloudelliset tekijät ovat nykyään keskeisiä osia kansallisessa turvallisuudessa.