Aika on ratkaiseva tekijä.
Joillekin aika on niin kriittinen, että olosuhteet ovat vaikeita suhteuttaa meidän näkökulmastamme täällä vapaassa, vielä sodalta säästyneessä lännessä. Muutama viikko sitten meillä vieraili jälleen ukrainalainen korkean tason valtuuskunta Ruotsissa ja FMV:ssä. Kokoukset keskittyivät mahdollisuuksiin toimittaa materiaalia Ukrainaan, toteuttaa yhteishankintoja ja jatkaa tukea ukrainalaisen hankintaviranomaisen, Defence Procurement Agencyn (DPA), perustamisessa. Kaikki tämä tapahtui sen yhteistyösopimuksen puitteissa, jonka FMV allekirjoitti Ukrainan kanssa NATOn huippukokouksessa Vilnassa kesällä 2023.
Kun yksi kokoukseen osallistuneista teollisuuden edustajista alkoi puhua materiaalin toimituksista vuosina 2027–2028, yksi Ukrainan valtuuskunnan jäsenistä reagoi nopeasti ja vastasi:
"Toimitukset vuonna 2027 ovat liian myöhään. Tarvitsen materiaalin nyt. En edes tiedä, onko maani olemassa kolmen vuoden kuluttua."
Hänen sanansa ovat jääneet mieleeni. Vakava, ehkä dramaattinen mutta samalla täysin hallittu ja tosi lausuma. Vaikka olen jo pitkään puolustanut näkemystä siitä, kuinka tärkeä aika on materiaalinhankinnan uudessa kontekstissa, tämä oli konkreettinen ja hyvin puhuva esimerkki siitä, että aikatekijä on täysin ratkaiseva.
Sotilaallisen materiaalinhankinnan strateginen konteksti on nimittäin täysin uusi. Kansainvälinen tilanne on hälyttävä. Kaikki nuolet osoittavat väärään suuntaan.
Lähialueellamme riehuvan sodan, Lähi-idässä kärjistyvien konfliktien, jotka uhkaavat hajauttaa lännen huomion, sekä kansainvälisesti horjuvan poliittisen tuen Ukrainalle myötä meidän on ymmärrettävä, että emme voi toimia kuten ennen.
Meidän on toimitettava enemmän ja nopeammin. Sodan välttämiseksi meidän on valmistauduttava sotaan.
Monien vaatimattomien vuosien jälkeen eduskunta ja hallitus osoittavat nyt varoja siinä määrin, että hankintamäärärahojen käyrä alkaa muistuttaa eksponentiaalista kasvua. Vihdoinkin, sanon minä ja kollegani.
Haasteemme on nyt hallita lisääntyneitä taloudellisia määrärahoja, nopeaa teknologista kehitystä, Ruotsin liittymistä NATOon, tukea Ukrainalle, Ruotsin asevoimien (Försvarsmakten) kasvua sekä toimitetun materiaalin toimitusvarmuutta ja saatavuutta.
Kaikessa tässä meidän on jatkuvasti pidettävä operatiivinen vaikuttavuus keskiössä. Meidän on aina ajateltava sotilasta ja merimiestä, jotka ansaitsevat parhaan mahdollisen materiaalin, jonka voimme yhdessä saavuttaa, jotta he voivat selviytyä ja voittaa huomisen taistelukentällä.
Tähän asti FMV on onnistunut vastaamaan uusiin edellytyksiin ja vaatimuksiin. Kahtena viime vuonna, 2022 ja 2023, olemme tehneet tilauksia teollisuudelle yhteensä lähes 90 miljardin kruunun arvosta. Vuonna 2023 henkilöstömäärämme kasvoi nettona yli 300 työntekijällä. FMV:llä menee hyvin. Suoritamme tehtävämme!
Tehdyt tilaukset ovat kuitenkin yksi asia, mutta materiaali on myös tuotettava ja toimitettava. Lännen puolustusteollisuus lisää tuotantoaan, mutta se ei riitä. Verrattuna Venäjään, joka on muuttanut koko taloutensa ja tuotantonsa sotaolosuhteisiin, rauhan ajan, joskin lisätty tuotantomme uhkaa jäädä varjoon.
Samalla kun kansakunnat jonottavat puolustusmateriaalin hankkimiseksi, lännen teollisuus epäröi. Riski "liian suuresta" kapasiteetin lisäämisestä on se, että jäädään kalliiden laitosten kanssa, jotka eivät tuota riittävää sijoitetun pääoman tuottoa sodan päätyttyä ja uuden rauhan koittaessa, kun lännen kiinnostus puolustusmateriaaliin todennäköisesti hiipuu.
Tässä kaikkien on uskallettava ottaa riskejä. Eduskunta ja hallitus voivat edistää asiaa pitkäjänteisillä suunnitteluperusteilla, jotka mahdollistavat joustavuuden, hankintaviranomaisten on oltava ennakoivia ja tehtävä tilauksia, ja teollisuuden on uskallettava investoida. Joissakin tapauksissa on harkittava jopa valtiollisia investointeja. Puolustusteollisuuden tuotantokapasiteetti on tällä hetkellä niin elintärkeä, että kaikki käytettävissä olevat keinot on otettava huomioon.
Ehdoton perusedellytys materiaalinhankinnan onnistumiselle on kuitenkin muuttunut ajattelutapa. Kaikkien materiaalinhankinnan prosessissa mukana olevien on ymmärrettävä, että olemme uudessa tilanteessa, joka asettaa täysin erilaiset vaatimukset.
Läpimenoaikoja on lyhennettävä. Aloitteellisuus on sallittava ja sitä on kannustettava. Siviili- ja sotilasosapuolten välille on luotava vuoropuhelufoorumeita, jotta teknologisen kehityksen eturintamassa toimivat tahot osallistuvat puolustusmateriaalisten haasteiden ratkaisemiseen. Kansainvälisiä yhteistyöjärjestelyjä, joissa tavoitellaan yhteentoimivuutta (interoperability) ja vaihdettavuutta (interchangeability), on vahvistettava, jotta yhteinen operatiivinen vaikuttavuutemme kasvaa. Materiaalille asetetut kansalliset erityisvaatimukset on poistettava tai niitä on merkittävästi rajoitettava.