Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, miljoonien ihmisten arki romahti. Kateryna Serdiukille se merkitsi siviilielämän loppua Kiovassa ja työn alkua, joka tänään auttaa tuhansia kenttälääkäreitä jaksamaan sodan keskellä.

Ennen 24. helmikuuta 2022 Kateryna Serdiuk eli tavallista elämää Kiovassa. Yhdessä kollegansa kanssa hän työskenteli tapahtuma-alalla Ukrainan pääkaupungissa, jossa he järjestivät tapahtumia ja konferensseja suurille yrityksille ja niiden työntekijöille. Työn kautta kaksikko sai arvokasta tietoa siitä, miten luodaan hyvä ilmapiiri työpaikoilla, mutta myös oivalluksia proaktiivisesta työstä psyykkisten haasteiden ja loppuunpalamisen parissa. Kysymyksiä, jotka tulivat toistuviksi covid-vuosina.

– Näin jälkikäteen ajateltuna se kuulostaa melkein naurettavalta, kun puhutaan siitä, millaisia ongelmia meillä oli silloin verrattuna nykyhetkeen, sanoo Kateryna Serdiuk, Repowerin perustaja.

Laajamittaisen hyökkäyksen myötä elämä muuttui radikaalisti. Kateryna, kuten tuhannet muutkin, kääntyi humanitaarisen työn pariin ja auttoi kaikessa evakuoinneista elintarvikkeiden ja tarvikkeiden toimituksiin. Siellä hän pystyi myös hyödyntämään työelämän kontaktejaan.

Mutta kun päivät muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi, Kateryna huomasi muutoksen. Syksy saapui Ukrainaan ja tietoisuus siitä, että sota voisi olla pitkäkestoinen, alkoi hitaasti mutta varmasti saada jalansijaa.

– Huomasi, että ihmiset olivat uupuneita ja melkein vastustuskykyisiä viestinnälle. Luulimme, että sota olisi ohi muutamassa viikossa. Oli täysin hullua ajatella muuta. Niin naiiveja olimme.

Syksy vaihtui talveksi ja kylmyys pureutui. Tämän myötä Kateryna ja hänen kollegansa alkoivat miettiä, mitä toimia he voisivat toteuttaa auttaakseen vapaaehtoisia rintamalla. Yksi ateria tai hetki poissa taisteluista voisi tehdä suuren eron.

Kun Kateryna organisoi vapaaehtoistyötään yhä enemmän, ajatus toimien laajentamisesta kasvoi. He tajusivat, että heillä oli resursseja vielä yhteen aloitteeseen.

– Okei, ketä muita voimme auttaa? Ehkä kenttälääkäreitä? He pelastavat henkiä, ja jos voimme auttaa heitä heidän mielenterveydessään, he voivat pelastaa vielä enemmän henkiä tulevaisuudessa. Niinpä keräsimme lopulta noin 100 henkilöä, mukaan lukien sotilaslääkäreitä ja sairaanhoitajia, psykologeja, vapaaehtoisia, jotka työskentelevät etulinjassa, sekä Ukrainan rautateiden työntekijöitä, jotka työskentelevät vaikeissa olosuhteissa ja tukevat evakuointeja, kertoo Kateryna.

Ryhmällä oli aiemmin kontakteja Ruotsissa, muun muassa Sebastian Lindström, jonka kanssa he olivat tehneet yhteistyötä aiemmissa hyväntekeväisyysprojekteissa Ukrainassa. Matkustaminen ulkomaille tai koko matka Pohjoismaihin ei ollut suunniteltua, vaan pikemminkin sattuman ja kontaktiverkoston tulos. Ensimmäisen matkan kohde oli Ruotsi, ja kahdeksantoista matkan jälkeen ryhmä on jälleen kerran palannut.

– Jälkikäteen ajateltuna näyttää siltä, että oli hyvä päätös tulla tänne, sanoo Kateryna Serdiuk.

Vuosina 2022-2026 organisaatio on auttanut yli 1500 lääkäriä ja kenttälääkäriä käsittelemään stressiä, mielenterveysongelmia ja PTSD:tä. Mahdollisuus poistua rintamalta, vaihtaa ympäristöä ja jopa maata voi olla korvaamaton niille, jotka muuten elävät jatkuvassa ja välittömässä hengenvaarassa. Ruotsin lisäksi he ovat saaneet mahdollisuuden matkustaa myös Tanskaan ja Espanjaan.

Jokainen matka kestää kaksi viikkoa. Matkapäivät pois lukien se tarkoittaa noin kymmentä päivää kussakin kohteessa. Ohjelma koostuu sekä koulutuksesta että aktiviteeteista. Mielentreenit, hengitysharjoitukset ja keskustelut psykologien kanssa ovat esimerkkejä ensin mainituista, kun taas aktiviteetit voivat olla kaikkea museokäynneistä kiipeilyyn, shakkiin tai kartingiin.

– Osallistujillemme on pakollista oppia stressinhallintaa ja muita työkaluja, koska toiveena on, että he voivat soveltaa tietoa takaisin rintamalla. Samalla meillä on hyvin vaihtelevia aktiviteetteja, jotta jokaiselle löytyy jotain. Jotkut etsivät adrenaliinia, toiset haluavat ehkä maalata. Yritämme löytää tasapainon, joka tarjoaa virikkeitä ja voi estää uupumusta tai herättää tunteita, jotka ovat turtuneet. Kun palvelee, elää usein omassa kuplassaan, ja siitä voi olla vaikea päästä ulos.

Kateryna korostaa rutiinien luomisen tärkeyttä mielenterveysharjoitusten ympärille, mutta myös haasteita saada sulkeutuneet henkilöt avautumaan. Neuvostoliiton perintö elää Ukrainassa monin tavoin, ei vähiten mielenterveyden näkemyksissä.

– Ukrainassa on stigma mielenterveyden ympärillä. Neuvostoaikana mielenterveyden hoitoa pidettiin rangaistuksena. Tärkeä osa työtämme on siksi opettaa osallistujia ensin olemaan avoimia hoidolle ja pitkällä aikavälillä huolehtimaan itsestään.

Repower on voittoa tavoittelematon organisaatio ja on siten riippuvainen ulkopuolisten toimijoiden tuesta ja lahjoituksista. Nykyään heillä on vakiintuneita yhteistyösuhteita useiden ruotsalaisten yritysten ja organisaatioiden kanssa sekä tukea Myndigheten för civilt försvarilta (Ruotsin siviilipuolustusvirasto).

Jos voisit kohdistaa viestisi ruotsalaisille ja pohjoismaisille toimijoille, miten haluaisitte tavoittaa heidät?

– Kuulen usein, että Ukraina ei puolusta vain omaa maataan, vaan myös Eurooppaa. Se on lämmittävää kuulla. Samalla tuntuu, että vastuu käytännössä suurelta osin lankeaa meille, ja että tarvitsemme apua. Jos onnistumme vahvistamaan sairaanhoitajien ja lääkäreiden mielenterveyttä ja kestävyyttä, voimme pelastaa enemmän ihmisiä etulinjassa. Se on oikeastaan niin yksinkertaista. Jos yritykset, kumppanit tai paikallisyhteisöt Ruotsissa haluavat investoida sairaanhoitajien mielenterveyteen, jotka käytännössä ovat yhteiskunnan yhteenliittävä voima, se tarkoittaa, että Ukraina voi kestää pidempään ja voittaa tämän sodan, sanoo Kateryna Serdiuk.