Pitkäkestoisissa konflikteissa asetetaan lisääntyviä vaatimuksia sille, miten sotilaallista materiaalia tuotetaan ja pidetään operatiivisena. Göteborgissa (Länsi-Ruotsi) pidetyssä Navy Tech & Seabed -konferenssissa Ruotsin Puolustusvoimien Materiaalihallinnon (FMV) Fredrik Lindén nostaa esiin tarpeen lisätä teollista kapasiteettia ja varoittaa, että nykyinen tuotantokyky voi muodostua ratkaisevaksi rajoitteeksi.
Viime viikolla Göteborgissa oli vilkasta meritoimintaa, johon kuului sekä merkittäviä satamavierailuja että seuraavia konferensseja. Helmikuun 3. ja 5. päivän välillä järjestettiin Navy Tech & Seabed -konferenssi, jonka järjesti Navy Leaders Gothia Towersissa. Konferenssi houkutteli satoja osallistujia ympäri maailmaa, ja päivien aikana merisektorin johtajat pitivät esityksiä sekä nykytilanteesta että tulevaisuuden näkymistä. Nordic Defence Sector oli paikalla haastatteluja varten.
Fredrik Lindén on Puolustusvoimien Materiaalihallinnon (FMV) merimateriaalin toiminta-alueen johtaja, tehtävä, johon hän astui 1. heinäkuuta 2023. Konferenssin ensimmäisenä päivänä hän piti esityksen Acquisition Lex Ukraine, joka keskittyi siihen, miten varustautuminen tulisi hoitaa sekä teollisen tuotannon ja materiaalin varastoinnin tärkeyteen.
– Sodan taito ostaa aikaa, mutta teollisuus määrää lopputuloksen, sanoi Lindén puheessaan.
Konferenssihuoneessa R15 Nordic Defence Sector tapaa Lindénin haastattelussa, jossa hän saa mahdollisuuden syventää ajatuksiaan. Hän on tyytyväinen konferenssin ensimmäiseen päivään ja katsoo, että kaikilla osapuolilla on paljon opittavaa toisiltaan.
– Kun on mukana tällaisissa yhteyksissä, on aina mielenkiintoista kuunnella teollisuutta ja poliittista tahtoa. Mitä haasteita näemme, mitä tarpeita on ja miten voimme löytää ratkaisuja? Huoleni ei oikeastaan ole ideoiden puute, sillä niitä on runsaasti. Haasteena on, että hyvin harvoja niistä voidaan tuottaa suuressa mittakaavassa.
Lindén katsoo, että juuri tuotantokyky on suuri pullonkaula.
– Ja kun sanon me, tarkoitan, että meidän on yhdessä löydettävä parempia tapoja lisätä tuotantokapasiteettia. Ruotsi on äärimmäisen insinöörikeskeinen maa, mutta meidän on parannettava kykyämme tuottaa, riippumatta siitä, onko kyse työvoimavaltaisesta tuotannosta tai automaatiosta.
Onko mielestäsi Ruotsilla poliittista tahtoa saavuttaa tämä?
– Ehdottomasti. Mutta uskon, että olemme olleet hieman yksipuolisia. Meillä on ollut melko vähän laajamittaista tuotantoa ja sen sijaan keskitytty harvoihin, kehittyneisiin alustoihin. Tämä liittyy aiempaan suuntaamme, ekspeditionäärisiin joukkoihin ja lyhyisiin konflikteihin, selittää Lindén.
Kuitenkin nyt esiin nouseva todellisuus vaatii toisenlaista ajattelutapaa. Lindénin mukaan näemme tänään maailman, jossa konfliktit voivat kestää huomattavasti pidempään kuin aiemmin suunniteltiin. Tämä asettaa uusia vaatimuksia sille, miten materiaalia tuotetaan ja ylläpidetään.
– Silloin meidän on kysyttävä itseltämme, miten suunnittelemme kestävämme pitkän konfliktin ja miten tuotamme säilyttääksemme tarvittavan kaluston operatiivisen saatavuuden?
Hän korostaa samalla, että olisi virhe valmistautua vain tämän päivän sotaan.
– Jos varustaudumme vain siihen sotaan, jonka näemme juuri nyt, teemme väärin. Meidän on valmistauduttava sekä siihen, mitä tiedämme, että siihen, mitä luulemme tietävämme, ja samalla hyväksyttävä, että aina on olemassa tuntematon tekijä. Kyse on materiaalin hankkimisesta tavalla, joka säilyttää toimintavapauden, riippumatta siitä, miltä seuraava konflikti näyttää.
Kun yhä useammat toimijat varustautuvat sotilaallisesti, asetetaan korkeat vaatimukset tuotantokapasiteetille, jonka Lindén katsoo olevan vaarassa jäädä jälkeen. Esityksessään hän käsitteli mahdollisuutta ostaa tilaa tuotantoketjussa, käsitettä, jota hän syventää haastattelussa.
– Kun FMV ostaa jotain merivoimille, emme osta vain tuotetta, vaan myös paikan jonossa. Mutta joskus voisi olla fiksumpaa ostaa tuotantotilaa jo tänään, vaikka saisimme muodollisesti enemmän rahaa vasta myöhemmin. Tämä on oikeastaan puhdasta spekulaatiota, mutta se voisi olla hyvä sijoitus, sanoo Lindén ja jatkaa:
– Ehkä ei olekaan merivoimat, jotka tarvitsevat tilaa juuri silloin, vaan ilmavoimat tai maavoimat. Jos meillä on samankaltaisia järjestelmiä, voimme myös käyttää samaa tilaa yhdessä. Käytännössä kyse on teollisuuden joutokäynnin ostamisesta, mikä on myös ratkaisevaa, jotta voidaan ylläpitää taistelutempoa ajan mittaan.
Mitä oppeja voitte ottaa Ukrainasta?
– On ymmärrettävä, että Ruotsi on suhteellisessa rauhassa, kun taas Ukraina on sodassa. Tämä tarkoittaa, että byrokraattisia prosesseja voidaan leikata huomattavasti kovemmin.
Fredrik Lindén koputtaa pöytää ikään kuin havainnollistaakseen toistuvaa rumpuääntä.
– Kuulin jonkun käyttävän käsitettä drumbeat. Ja se ei koskaan lakkaa lyömästä. He testaavat kaikkea, mitä tekevät operatiivisessa kontekstissa, koko ajan. Silloin myös tempo ideasta ja parannuksesta tuotantoon, toimitukseen ja käyttöön kasvaa.
Keskusteltaessa startup-yrityksistä Lindén kuvailee mahdollisuuksia, mutta osoittaa myös rajoituksia. Suuri osa haastattelusta on pyörinyt tuotannon ympärillä ja siinä, miten teollisuus ja sektori voivat vastata olemassa oleviin tarpeisiin. Skaalaaminen näyttäytyy siten keskeisenä ja monimutkaisena kysymyksenä.
– Monilla startup-yrityksillä on erittäin hyviä ideoita. Kysymys, jonka aina esitän, on, mikä tuotantokapasiteetti on olemassa ja kuinka nopeasti voimme saada paljon kyseistä tuotetta?
– Usein siinä on puutteita. Ideoita on runsaasti, mutta tuotantokyky ei aina riitä. Kuka ottaa kustannukset skaalaamisesta? Onko se jotain, mitä ostamme, onko valtio se, joka astuu sisään, vai pitäisikö startup-yritysten yhdistyä suurempien toimijoiden kanssa konglomeraateiksi? On monia mahdollisia teitä eteenpäin, sanoo Fredrik Lindén lopuksi.

