Kenraali evp., kansainvälisten suhteiden maisteri Timo Kivinen johti Suomen puolustusvoimia puolustusvoimain komentajana vuosina 2019-2024, jolloin Suomi liittyi Natoon (Pohjois-Atlantin liitto). Hänen yhteytensä Ukrainaan ulottuvat paljon kauemmas: vuosina 1998-2001 hän toimi Suomen puolustusasiamiehenä Ukrainan osalta. Ennen huippuvirkaansa hän komensi Karjalan prikaatia ja Pääesikuntaa. Hän keskustelee edelleen säännöllisesti entisten kollegoidensa kanssa, jotka ovat yhä palveluksessa ja työskentelevät tiiviisti ukrainalaisten vastinparinsa kanssa.

Suomi ja Ukraina allekirjoittivat juuri droonisopimuksen. Onko tämä merkki siitä, että asiat etenevät nopeammin?

Kyllä, mielestäni se on vahva merkki. Eikä Suomi ole yksin: useilla Euroopan mailla on vastaavia sopimuksia. Tällä on merkitystä, koska meidän täytyy oppia Ukrainalta: miten teidän puolustusteollisuutenne toimii ja mitkä ovat uusimmat innovaatiot.

Kun teemme yhteistyötä, se vahvistaa myös omaa puolustusteollisuuttamme. Ja se tukee Ukrainaa, sillä jos sota jatkuu, suurin osa siitä, mitä tuotamme yhdessä ukrainalaisten yritysten kanssa, menee ainakin alkuvaiheessa Ukrainaan. Omasta näkökulmastani tämä on molemmille osapuolille hyödyllinen sopimus.

Taustaa: Suomi on 11. maa, joka on allekirjoittanut droonisopimuksen Ukrainan kanssa, Azerbaidžanin, Tanskan, Viron, Latvian, Liettuan, Alankomaiden, Norjan, Qatarin, Saudi-Arabian ja Arabiemiirikuntien jälkeen.

Mitä Suomen täytyy juuri nyt eniten oppia Ukrainalta?

Sotilastaustani perusteella sanoisin, että suurin opetus on se, mitä nykyaikainen sodankäynti on ja miten nopeasti se muuttuu. Droonit, elektroninen sodankäynti, tekoäly, täsmäaseet, avaruuspohjaiset kyvykkyydet sekä kyky tuottaa ja mukauttaa järjestelmiä suuressa mittakaavassa. Ukrainalla on käytännön kokemusta tästä toimintaympäristöstä. Maavoimiemme komentaja oli juuri viikon Ukrainassa valtuuskuntansa kanssa oppimassa tästä. Tämä jatkuva yhteydenpito on meille äärimmäisen tärkeää.

Sitten on koko yhteiskuntaa koskeva puoli. Suomella on kokonaisturvallisuuden konsepti, mutta parantamisen varaa on edelleen. Miten suojellaan kriittistä infrastruktuuria, digitaalista infrastruktuuria ja energiainfrastruktuuria? Tämä sota ei ole vain sitä, mitä tapahtuu rintamalla. Kyse on siitä, miten yhteiskunta selviytyy, kun sen kriittinen infrastruktuuri on hyökkäyksen kohteena.
Venäjä kasvattaa jatkuvasti dronituotantoaan. Pystyykö Eurooppa pysymään mukana?

Jos vertaa Euroopan resursseja Venäjän resursseihin, talouksiemme kokoa, väestöämme: meillä on ylivoimaiset resurssit. Resurssit eivät siis ole haaste. Poliittinen tahto on.

Kehys on olemassa. Nato on sopinut nostavansa tason 5 prosenttiin bruttokansantuotteesta: 3,5 prosenttia suoraan puolustukseen ja 1,5 prosenttia sen tueksi, mukaan lukien puolustusteollinen perusta. Vaikea osuus on käytäntö. Meillä on yhä rauhanajan sääntely, kun taas teknologia kehittyy äärimmäisen nopeasti. Hankinnat ovat hitaita verrattuna siihen, mitä tarvitsemme, eivätkä Euroopan maat ole samassa sotatuotannon syklissä kuin te.

Tarvitsemme siis maihimme puolustusinnovaatioverkoston: konseptin, joka on valmiina ja joka voidaan aktivoida tarvittaessa innovoimaan, mukautumaan ja nostamaan tuotantoa nopeasti. Ainoa tapa rakentaa se on oppia Ukrainalta: ei vain asevoimilta, vaan siitä, miten hallitus, teollisuus ja kansalaiset toimivat yhdessä äärimmäisen paineen alla.

Mitä "Ukrainassa taistelussa testattu" tarkoittaa Suomen puolustushankinnoille?

Monissa Euroopan maissa se on nykyään käytännössä vaatimus. Kun yritys tulee esittelemään tuotettaan Puolustusvoimille, ensimmäinen kysymys on: onko se testattu taistelussa Ukrainassa? Jos ei, vastaus saattaa olla: menkää ensin Ukrainaan. Eikä kyse ole pelkästään aseista. Kyse on miehittämättömistä järjestelmistä, johtamisjärjestelmistä, sensoreista.

Mutta ostaminen ei riitä. Järjestelmät, joita meillä on tänään, saattavat olla vanhentuneita muutamassa kuukaudessa. Kun teette yhteistyötä ukrainalaisen yrityksen kanssa, teidän täytyy kasvattaa omaa osaamistanne, jotta jos paha päivä koittaa, pystymme innovoimaan ja nostamaan tuotantoa samalla tavalla kuin Ukraina on tehnyt. Se on ratkaisevan tärkeää.

Mikä on neuvonne suomalaisille ja eurooppalaisille yrityksille, jotka haluavat tehdä yhteistyötä Ukrainan puolustussektorin kanssa?

Ensin luokaa kontaktit. Sitten perehtykää syvällisesti yrityksiin, joiden kanssa saatatte tehdä yhteistyötä tulevaisuudessa. Jos löydätte yhteisen etenemistavan, rakentakaa liiketoimintamalli, joka toimii molemmille osapuolille. Molemmille osapuolille hyödyllinen sopimus yleensä kestää. Jos se ei ole molemmille hyödyllinen, se voi nousta ja romahtaa melko nopeasti.

Droonisopimuksen jälkeen liikehdintää on paljon juuri nyt. Yritykset molemmilla puolilla etsivät vastinpareja. Niillä, jotka ovat jo juurtuneet Ukrainan puolustusteollisuuteen, on etulyöntiasema. Useat suomalaiset yritykset ovat työskennelleet Ukrainassa jo vuosia. Ne tietävät, miten tehdä yhteistyötä sodassa olevan maan kanssa, ja se on useimmille uusi toimintaympäristö.

Onko jotain, mitä Ukraina voisi oppia Suomelta?

Kun on käyty sotaa useita vuosia, meillä ei ole paljon opetettavaa teille. Me opimme teiltä. Mutta ehkä avaruus on alue, jolla voisimme olla avuksi. Ja johtamisjärjestelmät: Nokian historian ansiosta Suomella on paljon osaamista C4I-järjestelmissä (johtamisen, valvonnan, viestinnän, tietokoneiden ja tiedustelun järjestelmät), ja suomalaiset yritykset ovat myyneet niitä muille maille. Tiedän, että olette kehittäneet Delta-järjestelmän hyvin nopeasti, mutta ehkä jotain jaettavaa on silti olemassa.

Hajautettu tuotantojärjestelmänne on jotain, mitä ihailen. Tuotatte autotalleissa ja pienissä kohteissa, ette vain isoissa tehtaissa, koska isot tehtaat voivat aina joutua kohteiksi.

Rintamavaltiolle hajautettu kapasiteetti on kestävämpää kuin keskitetty. Se on opetus myös Suomelle.

Miten suomalais-ukrainalainen puolustusyhteistyö kehittyy vuonna 2027?

Se on tiivistynyt siitä lähtien, kun täysimittainen hyökkäys alkoi, enkä näe sen muuttuvan toiseen suuntaan. Poliittiset johtajat tukevat sen syventämistä, ja Ukrainalla on vahva kannatus Suomen väestön keskuudessa. Venäjän informaatio-operaatiot ja hybridivaikuttaminen eivät muuta sitä. Tämä yhteistyö on tärkeää molempien maidemme turvallisuudelle.

Ja miltä Ukrainan sietokyky näyttää Suomen näkökulmasta?

Olette osoittaneet koko yhteiskunnan sietokyvyn, ette vain asevoimien. Monissa länsimaissa ihmiset samassa tilanteessa olisivat jo väsyneitä. Tekin saatatte olla väsyneitä, mutta päättäväisyys puolustaa maatanne on edelleen olemassa.

Olen aina sanonut, että tärkein puolustuslinja on korvienne välissä.

Jos se on kunnossa, teillä on todellinen mahdollisuus voittaa. Meidän muiden eurooppalaisten täytyy myös olla valmiita hyväksymään uhrauksia demokratian puolustamiseksi.

Mitä tulee asevoimiin, on hämmästyttävä tarina, miten nopeasti ne ovat rakentaneet oppinsa uudelleen uuden teknologian ympärille: droonit, droonintorjuntajärjestelmät, johtamisjärjestelmät, syväiskut Venäjän alueelle. Länsimainen syväiskukyky on rakennettu miehitettyjen järjestelmien varaan. Miehittämättömät järjestelmät ovat alue, jossa Ukraina on kaikkia muita edellä. Meillä kaikilla, niin eurooppalaisilla kuin amerikkalaisillakin, on siitä paljon opittavaa.

Kiitos, kenraali Kivinen, ajastanne ja avoimuudestanne.

Miltton Ukrainessa yhdistämme suomalaisia ja pohjoismaisia yrityksiä Ukrainan puolustus- ja sietokykyekosysteemiin. Jos droonisopimus on herättänyt kysymyksiä yrityksessänne, keskustelemme mielellämme.