Edistyneet pitkän kantaman aseet eivät ole parempia kuin niitä ohjaava maalidata. Suomalainen ICEYE, joka ylläpitää maailman suurinta tutkasatelliittien konstellaatiota, rakentaa kykyä löytää kohteet. Seppo Aaltonen, NATO & Nordics Mission Systems -yksikön varatoimitusjohtaja (VP), katsoo, että avaruus on vain muutamassa vuodessa muuttunut strategisesta tiedustelusta taktiseksi työkaluksi, ja että Pohjoismaista voi tulla merkittävä toimija yhdistämällä satelliittinsa.

ICEYE on suomalainen avaruusyhtiö, joka tekee avaruudesta saatavasta datasta käyttökelpoista koko ketjussa, satelliitista päätöksentekoon asti. Yhtiö ylläpitää sen itsensä kuvailemaa maailman suurinta SAR-tutkasatelliittien (Synthetic Aperture Radar) konstellaatiota. ICEYE ja sen asiakkaat ovat yhteensä laukaisseet avaruuteen 84 tällaista satelliittia, useita niistä viime viikkojen aikana. Yhtiö on niin kutsuttu kaksikäyttöyhtiö (dual-use): samoja satelliitteja käyttävät siviiliasiakkaat metsäpalojen ja tulvien hallintaan sekä puolustusvoimat tiedusteluun ja maalinosoitukseen.

Pelikenttää muuttanut tekijä on hinta. ICEYE pienensi tutkasatelliitin noin kymmenesosaan perinteisen tiedustelusatelliitin koosta ja laski kustannukset murto-osaan aiemmasta. Tämä on mahdollistanut sen, että pienet ja keskisuuret maat, eivät vain suurvallat, voivat varaa hankkia kyvyn. ICEYE:llä on suuri määrä asiakkaita, joihin kuuluu seitsemän Nato-maata, jotka ovat hankkineet omat suvereenit satelliittijärjestelmänsä, ja yhtiö on tukenut Ukrainaa vuodesta 2022 lähtien. Tammikuussa 2026 Ruotsista tuli asiakas Ruotsin puolustusmateriaalihallinnon (FMV) kanssa solmitun sopimuksen myötä, ja se on näin ollen ensimmäinen asiakas, jolla on oma suvereeni satelliittijärjestelmä Pohjoismaissa Suomen rinnalla.

Aaltosen tilannekuva pohjautuu Ukrainan sotaan. Droonit ovat tehneet taistelukentästä läpinäkyvän lähellä kosketuslinjaa, mutta vain tietyn matkan verran.

"Droonit tekevät taistelukentästä läpinäkyvän noin viidenkymmenen kilometrin säteellä kosketuslinjasta. Se, mikä on sen takana, se läpinäkyvyys tulee avaruudesta", sanoo Seppo Aaltonen.

Siinä hän näkee suuren muutoksen. Viisi vuotta sitten avaruus oli pääasiassa strategista tiedustelutoimintaa, suurvaltojen varhaisvaroitusväline, jolla seurattiin joukkojen kokoamista tukikohdissa ja rajoilla viikkojen ja kuukausien aikajänteellä. Ukrainassa avaruus on siirtynyt taktiselle ja operatiiviselle tasolle.

"Satelliitteja on nyt niin paljon, että kattavuus on lähes aina olemassa, ja tutkakuva on tuoretta. Tätä ei ollut olemassa ennen Ukrainan sotaa", hän sanoo.

Tutkalla on etu, joka tavanomaisilta optisilta tiedustelusatelliiteilta puuttuu.

"Se näkee pilvien, sateen, lumen ja pimeän läpi, joten siihen voi aina luottaa. Se on erityisen arvokasta täällä pohjoisessa", Aaltonen sanoo.

Tämä painaa paljon Pohjois-Euroopassa, Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Tanskassa, ja ennen kaikkea Arktiksella ja Grönlannissa, joissa tutkasatelliitit voivat tehokkaasti valvoa suuria ja vaikeasti valvottavia alueita pimeän, pilvien ja lumen läpi.

Liikkeellepanevana voimana on puolustusvoimien halu kyetä ulottumaan kauemmas. Kun yhä useampi hankkii pitkän kantaman aseita, risteilyohjuksia, meritorjuntaohjuksia ja rakettitykistöä kuten Himars-järjestelmää, maalidatasta tulee pullonkaula. Kantama ei ole minkään arvoista ilman jotakuta, joka osoittaa maalin, ja avaruudella ei ole horisonttia.

"Satelliitit näkevät sinne, minne mikään muu sensori ei yllä. Vaihtoehto, tiedustelulentokoneiden lähettäminen syvälle vihollisen linjojen taakse, on yleensä liian riskialtista vahvan ilmatorjunnan vuoksi", Aaltonen sanoo.

ICEYE:n satelliitit ja analyysi toimittavat dataa kohteiden löytämiseen, varmentamiseen ja vahvistamiseen, kun taas muut alustat, kuten droonit tai ilmasta tapahtuva tiedustelu, seuraavat niitä. Uutta on tahti. Sotaharjoituksissa yhtiö on esitellyt koko ketjun satelliitin tehtävänannosta asiakkaan sensor-to-shooter-prosessin päätöksentekoaineistoon asti.

"Olemme osoittaneet, että pystymme nykyisin toimittamaan maalidataa 10:stä 20 minuuttiin, ja teemme kovasti töitä yhdessä asiakkaidemme kanssa, jotta se kävisi vieläkin nopeammin", Aaltonen sanoo.

Nopeus perustuu tekoälyyn (AI). ICEYE käyttää järjestelmää, jota yhtiö kutsuu nimellä ODI (Object Detection and Identification), joka käy läpi tutkakuvat ja löytää sekä merkitsee alukset, lentokoneet ja ajoneuvot, jotta analyytikon ei tarvitse aloittaa raakakuvasta.

"Tekoäly voi osoittaa epäilyttävän kohteen muutamassa kymmenessä sekunnissa, minkä jälkeen analyytikko tarkastelee sitä. Ihminen on aina mukana päätöksenteossa", hän sanoo.

Konseptia on testattu harjoituksissa. Ranskan suuressa ORION 2026 -harjoituksessa ICEYE sijoitti liikkuvan ISR-solun ranskalaiseen armeijan prikaatiin ja syötti maalidataa prikaatin sensor-to-shooter-ketjuun. Yhtiö osallistui myös Cold Response 2026 -harjoitukseen Pohjois-Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa, joka oli yksi suurimmista Nato-harjoituksista pitkään aikaan noin 30 000 sotilaalla 14 maasta.

Aaltoselle tämä on linjassa pohjoismaisen tavan kanssa käydä sotaa.

"Emme halua uhrata nuoria ihmisiä kulutussodassa. Meidän tapamme on käyttää huipputeknologiaa ja osaamistamme, ja taistella vihollista vastaan pitkältä etäisyydeltä", hän sanoo.

Tämä johtaa keskustelun toiseen osaan: federaatioon. Käsite tarkoittaa eri maiden sotilassatelliittien, sekä kaupallisen kapasiteetin, yhdistämistä yhteiseksi järjestelmäksi. Matematiikasta tulee nopeasti kiinnostavaa.

"Jos jokaisella maalla on muutama satelliitti mutta ne yhdistetään, liittouma saa paljon enemmän kapasiteettia kuin kukaan pystyisi yksin hankkimaan. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta", Aaltonen sanoo.

Esikuva löytyy ilmavoimista. Pohjoismailla on yhteensä noin 250 hävittäjää: Gripen Ruotsissa, F-35 ja F/A-18 Suomessa, F-35 Norjassa ja Tanskassa, ja ne harjoittelevat jo niiden yhdistämistä Nordic Air Operations Concept -konseptin kautta.

"Näen edessäni saman asian avaruudessa, eräänlaisen Nordic Space Operations Conceptin", Aaltonen sanoo.

Perusta on jo olemassa. Joulukuussa 2025 Suomen puolustusministeriö allekirjoitti aiesopimuksen Alankomaiden ja Puolan kanssa yhteistyöstä ICEYE:n SAR-satelliittien parissa, ja lisää maita odotetaan liittyvän mukaan. ICEYE työskentelee jo tiiviisti liittolaismaiden, kuten Puolan, Alankomaiden ja Saksan kanssa, ja Aaltonen näkee, että myös Baltian maat sopisivat hyvin mukaan. Se, että Ruotsi on nyt asiakas, tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että Norja, Tanska ja muut Nato-liittolaiset saavat hyväksi havaitun konseptin, johon liittyä.

"Joka kerta siitä tulee helpompaa. Rakennamme standardeja, harjoittelemme tiimejä, ja liittoumasta tulee taitavampi", hän sanoo.

Aaltonen näkee myös laajemman pohjoismaisen mahdollisuuden itse satelliittien ulkopuolella: laukaisuja Esrangesta Kiirunassa (Pohjois-Ruotsi) ja Andøyalta Norjassa, sekä alaslinkkiantenneja sekä Ruotsissa että Norjassa. Kykyjen federointi tuo sekä mittakaavaetuja että sotilaallista kestävyyttä, koska haavoittuvuus vähenee, kun valinnanvaraa on enemmän.

Aaltonen korostaa, että kyky on muutakin kuin teknologiaa. Ukrainan sota on osoittanut, kuinka nopeasti sekä teknologia että oppi voivat kehittyä, mutta vain tiiviin yhteistyön kautta.

"Tämä kehitys tapahtuu vain läheisen kumppanuuden kautta teollisuuden ja loppukäyttäjien välillä, näin rakennamme uusia kykyjä ajoissa. Jatkossa yhtä tärkeää on, että luomme yhdessä liittolaistemme kanssa Nato-standardeja avaruudelle ja monidomeenioperaatioille", Aaltonen sanoo.

"Kun samalla maantieteellisellä alueella on luotettavia liittolaisia, se nostaa kynnystä hyökkääjälle", hän sanoo.

Siinä piilee mahdollisuus, kuten hän sen näkee: yhdessä muiden samanmielisten ja teknologisesti edistyneiden Nato-liittolaisten kanssa Pohjoismaat näkevät ja ulottuvat kauemmas kuin mikään maa yksinään pystyisi.