Toimittuaan kaksi vuotta Kaartin prikaatin komentajana eversti Martin Johansson luovutti tällä viikolla komennon eteenpäin. NDS:n haastattelussa hän katsoo taaksepäin työhön, jossa prikaati rakennettiin moottoroidusta jääkäripataljoonasta, ja pohtii, miten puolustusvoimien tulee kehittyä, jotta uutta teknologiaa voidaan integroida nopeammin, oppia Ukrainan tapahtumista ja vastata lyhentyneisiin aikatauluihin.
Eversti Martin Johansson toimi 2. syyskuuta asti Kaartin prikaatin (IB 1) komentajana Livgardetissa Kungsängenissä Tukholman lähellä Ruotsissa. Kaksivuotisen tehtävänsä aikana hänen tehtävänään oli kehittää ja perustaa prikaati siitä, mikä aiemmin oli moottoroitu jääkäripataljoona. Prikaatin jatkuvaan toimintaan kuuluu muun muassa sotilasorganisaation taktinen kehittäminen ja perusorganisaation kouluttaminen, samalla kun prikaatin on pysyttävä sotakelpoisena ja kyettävä tuottamaan vaikutusta tässä ja nyt.
Kun NDS tapasi hänet kesällä Livgardetin sotilaskodissa Kungsängenissä, hän kuvasi kautta intensiiviseksi
"Intensiivisiä päiviä ja paljon kokouksia. Yritämme kehittää organisaatiota niin, että se pystyy vastaamaan teknologian kehitykseen ja siitä aiheutuviin muutostarpeisiin", hän sanoo.
Kyse on uuden teknologian integroimisesta organisaatioon, erityisesti miehittämättömien järjestelmien osalta maalla ja ilmassa. Samanaikaisesti kehitetään uusia johtamisjärjestelmiä, ja useita uusia materiaalijärjestelmiä otetaan käyttöön, muun muassa ohjusjärjestelmiä ja ajoneuvojärjestelmiä.
"Suurin haaste on saada kaikki nämä osat toimimaan yhdessä kokonaisuutena, niin että joukkueet, komppaniat, pataljoonat ja prikaatit toimivat tehokkaasti yhteen järjestelmässä", hän sanoo ja jatkaa:
"Puolustusvoimissa meillä on perintönä tilanne, jossa meillä on ollut melko paljon aikaa mutta ei kovin paljon rahaa toteuttaa asioita. Nyt tilanne on täysin päinvastainen. Nyt meillä on resursseja toisella tavalla, mutta meillä ei ole aikaa. Aiemmin tietyn organisaatio- tai menetelmäkehityksen toteuttaminen saattoi kestää vuosia, nyt meidän pitää tehdä se muutamassa viikossa."
Miten tämä käytännössä toteutetaan?
"Yksinkertaisia vastauksia ei ole. Puolustusvoimien on tehtävä sekä kulttuurinen muutos että tultava sopeutuvammaksi ja ketterämmäksi toimintatavoissaan. Sotilaat ovat tottuneet tekemään pitkän aikavälin suunnitelmia ja noudattamaan niitä, mutta nyt meidän on myös uskallettava päästää valloilleen organisaatiossa oleva voima ja osaaminen. Puolustusvoimilla on suuri inhimillinen pääoma, ei vähiten reserviupseerien kautta, ja kokoamalla tuota osaamista voimme saada nopeammin vaikutusta uudesta teknologiasta ja uusista järjestelmistä", hän sanoo.
Sodan sattuessa prikaatin päätehtävänä on puolustaa Tukholmaa. Yhdessä muiden joukko-osastojen ja puolustushaarojen kanssa Johansson kuvaa prikaatia tärkeäksi osaksi pääkaupungin puolustusta. Prikaati on manööveriprikaati, mikä tarkoittaa, että sen on myös kyettävä ratkaisemaan tehtäviä osana ruotsalaista divisioonaa muualla.
Silloin vaaditaan varmaan sekä innovatiivisuutta että sopeutumiskykyä?
"Kyllä, ehdottomasti. Se on tärkeä osa prikaatin kehitystä. Nopean teknologisen kehityksen myötä meidän on kyettävä nopeasti omaksumaan uutta teknologiaa, tuomaan se organisaatioon ja kehittämään menetelmiä, jotka luovat synergiavaikutuksia eri järjestelmien välillä. Innovaatiota on usein vaikea ohjata ylhäältä käsin", hän sanoo.
Keskustelu siirtyy STRILAB-hankkeeseen, sotainkubaattoriin, jonka aloitteentekijöinä ovat prikaatin reserviupseerit. Kevään ja kesän aikana toteutettiin kokeiluja sekä sotilaallisten ongelmien että mahdollisten ratkaisujen parissa ohjelman puitteissa, tavoitteena soveltaa ratkaisuja jatkossa prikaatin sotaorganisaatiossa.
Miten näette tämän skaalautuvuuden ja tietämyksen vaihdon puolustusvoimien muiden osien kanssa?
"Työ on käynnissä. Armeijatasolla käsitellään toisenlaisia sotilaallisia ongelmia, kun taas me lähdemme liikkeelle enemmän organisaation alhaalta päin. Toiveena on, että nämä näkökulmat kohtaisivat niin, että syntyy selkeä ketju, jossa kokemuksia ja ratkaisuja voidaan jakaa. Se, mitä yhdessä prikaatissa kehitetään, voi olla merkityksellistä myös muille prikaateille tai ylemmille tasoille. Siksi meidän on löydettävä menetelmät, joilla oppeja voidaan levittää ja palauttaa, niin että työ luo synergiavaikutuksia koko organisaatiossa", hän sanoo.
Kaartin prikaati on äskettäin päättänyt osallistumisensa Operaatio Interflexiin. Interflex on yleisnimitys usealle Ison-Britannian johtamalle koulutushankkeelle, joissa ukrainalaisia sotilaita koulutetaan. Johansson oli tyytyväinen prikaatin panokseen, jossa molemmat osapuolet hänen mukaansa pystyivät oppimaan toisiltaan.
"Paikan päällä olleelle prikaatin henkilöstölle oli tietenkin hyvin motivoivaa tuntea, että he olivat auttamassa vahvistamaan ukrainalaisten suorituskykyä. Hyödyntämällä sieltä saatuja kokemuksia ja tuomalla ne nopeasti omaan kokemustenhallintaamme voimme käyttää niitä suoraan kehitystyössämme. Tämä tarkoittaa ketterämpää työskentelytapaa, jossa opit voivat nopeammin vaikuttaa sekä menetelmiin että doktriiniin", hän sanoo.
Miten sopeudutaan siihen valtavan nopeaan teknologia- ja taktiikkakehitykseen, joka nyt on käynnissä Ukrainassa?
"Se liittyy siihen kulttuurimuutokseen, joka meidän on tehtävä. Meidän on kyettävä toteuttamaan kokeiluja nopeammin ja, kun jokin toimii, myös nopeasti ottamaan se käyttöön. Aloitteissa kuten STRILAB on pohjimmiltaan kyse siitä, että opimme oppimaan, tekemään johtopäätöksiä ja olemaan innovatiivisia", sanoo Johansson, joka jatkaa pohdintaansa:
"Jos yksi tämän kesän kokeiluista johtaa johonkin, jonka kanssa etenemme, olen tyytyväinen, mutta vaikka mikään ei johtaisikaan, se on silti tulos, koska silloin olemme oppineet jotain. Innovaatio tarkoittaa myös sen hyväksymistä, että kaikki ei onnistu."
Koetko byrokratian esteeksi sille innovaatiokulttuurille, josta puhumme, vai onko se epäoikeudenmukainen kuva?
"Suurena viranomaisena meillä on suuri vastuu noudattaa lakeja ja asetuksia sekä hallinnoida veronmaksajien varoja tavalla, joka tuottaa mahdollisimman suuren vaikutuksen. Samalla en näe ristiriitaa tämän vastuun ja kehitystarpeen välillä. Niiden täytyy voida yhdistyä."
Lopuksi, mitä haluaisit nähdä prikaatin kehityksessä jatkossa?
"Olen erittäin tyytyväinen siihen kehitykseen, jonka näemme juuri nyt. Teemme omia aloitteitamme ja edistämme selkeästi kykymme kehittämistä. Emme istu odottamassa, että joku muu tulisi yksityiskohtaisen suunnitelman kanssa, vaan olemme itse mukana ajamassa kehitystä eteenpäin. Jos pystymme jatkamaan tähän suuntaan tulevina vuosina, luomme vakaan perustan prikaatin jatkokehitykselle", Martin Johansson sanoo.