Ampumaradat ovat kokonaismaanpuolustuksen keskeinen resurssi, mutta niiden tulevaisuuden kysymys on pitkään laiminlyöty. Samalla kun Ruotsin ampumaradat suljetaan asteittain alirahoituksen ja byrokratian vuoksi, ampumapaikkojen tarve kasvaa akuutiksi, ei ainoastaan seuroille vaan myös aseita kantaville viranomaisille kuten poliisille, Ruotsin rannikkovartiostolle (Kustbevakningen) ja tullilaitokselle. Samaan aikaan kohtaamme uusia vaatimuksia, jotka liittyvät isäntämaatukeen Ruotsiin ryhmitetyille NATO-joukoille sekä tarpeeseen vahvistaa valmiutta kunnissa, siviilipuolustusalueilla ja huoltovartioissa. Nämä toiminnot tarvitsevat ennemmin kuin myöhemmin ampumaratoja osana suorituskykynsä rakentamista ja vastuutaan Ruotsin turvallisuudesta.

Ruotsalaisella ampumaurheilulla, jolla on pitkä perinne ja syvät juuret yhdistystoiminnassa, ei ole kyse pelkästä urheilusta tai vapaa-ajan harrastuksesta. Se on elintärkeä osa yhteiskuntamme puolustuskykyä ja valmiutta. Ampumaradat ovat pitkään olleet paikkoja, joissa sekä siviiliampujat että viranomaisten henkilöstö kehittävät ja ylläpitävät aseidenkäsittelytaitoaan, taito joka on korvaamaton kriisi- ja konfliktioloissa.

Tänä päivänä ampumarataajan saatavuus on kaikkea muuta kuin ennakoitavaa ja yhdenmukaista aseita kantaville viranomaisille eri puolilla maata, kuten Polistidningen raportoi vielä marraskuussa 2024. Sopimuksia paikallisten ampumaratojen kanssa tehdään, mikä on myönteistä, mutta se ei ole menetelmä, jota voidaan skaalata, sillä se on täysin riippuvainen siitä, että ampumarataa ylläpitävä vapaaehtoisjärjestö pystyy pitämään sen toiminnassa. Järjestöt puolestaan kohtaavat lakkauttamisuhan, koska niillä ei ole taloudellisia edellytyksiä täyttää valtion ja EU:n niille asettamia ympäristövaatimuksia.

Samaan aikaan ratkaisuja on olemassa. Uudet, joustavat ja ympäristöystävälliset ampumaratakonseptit mahdollistavat sekä ympäristövaatimusten että nykyaikaisten tarpeiden täyttämisen kustannustehokkaasti. Nämä innovaatiot mahdollistavat ympäristöystävällisten ampumaratojen rakentamisen, joita voivat käyttää niin seurat kuin viranomaiset ja NATO-joukot isäntämaatuen puitteissa. Lisäksi monet yrittäjät ovat valmiita rakentamaan laitoksia, mutta niin kauan kuin heiltä puuttuvat aikomussopimukset tai sopimukset viranomaisten kanssa, he eivät pysty varmistamaan rahoitusta suunnitelmiensa toteuttamiseksi.

Päättäjien ja resurssien omistajien kaikilla julkisen sektorin tasoilla on otettava aloite koordinoinnista ja ryhdyttävä tekemään päätöksiä investoinneista. Pidemmällä aikavälillä tämä voi johtaa kansalliseen strategiaan, mutta se on myöhemmin. Ruotsin ampumissuorituskyvyn tilanne on akuutti ja on jo kauan ollut korkea aika toimia.

Per Uddgårdh Ampumaratasuunnittelija ja reserviupseeri Toimitusjohtaja, Pointyard AB