Eurooppalainen puolustustuotanto kasvaa tahdissa, jollaista ala ei ole nähnyt vuosikymmeniin. ReArm Europe tähtää 800 miljardin euron tavoitteeseen, SAFE-instrumentti lisää 150 miljardia lainakapasiteettia ja kansalliset NATO-budjetit kasvavat samanaikaisesti. Mutta Diadromin toimitusjohtajan Viktor Eliassonin mukaan toinen haaste uhkaa jäädä varjoon.

– Jokaisen uuden alustan, variantin ja ohjelmistoversion myötä rakentuu monimutkaisuus, jota monet organisaatiot aliarvioivat. Ei ole aina ketään, jolla olisi kokonaisvastuu kokonaisuudesta, hän sanoo.

Eliassonin mukaan puolustusala on kehityksen edessä, joka muistuttaa ajoneuvoteollisuuden 2010-luvulla läpikäymää muutosta.

– Autoteollisuus on jo käynyt läpi tämän matkan. Puolustussektori kohtaa nyt monia samoja kysymyksiä, mutta seuraukset voivat olla suuremmat, koska kyse on järjestelmistä, joissa saatavuus on suoraan yhteydessä operatiiviseen vaikuttavuuteen.

Hän kuvaa skenaariota, joka yleistyy, kun samaa alustaa myydään useille eri maille.

– Jokainen asiakas haluaa omat sensorinsa, omat viestintäratkaisunsa ja omat mukautuksensa. Muutaman vuoden kuluttua ei enää ole yhtä tuotetta, vaan satoja tai tuhansia variantteja, joita on hallittava ja pidettävä ajan tasalla.

Tuloksena on, että ohjelmistohallinnasta kehittyy teknisestä kysymyksestä liiketoimintakysymys.

– Keskeinen kysymys on oikeastaan melko yksinkertainen: tiedämmekö, mikä ohjelmisto on asennettuna jokaiseen yksittäiseen laitteeseen, ja voimmeko päivittää sen tarvittaessa?

Eversti Håkan Petersson, joka vastaa aseistusyksiköstä ja maavoimien järjestelmistä Ruotsin asevoimissa (Försvarsmakten), on samaa mieltä.

– Mitä monimutkaisemmiksi järjestelmät tulevat, sitä tärkeämmäksi tulee hallinta konfiguraatioiden, huollon ja päivitysten osalta. Muuten riskinä on, että saatavuus menetetään juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan, Håkan Petersson sanoo.

– Se on oikeastaan koko pointti. Operatiivinen vaikuttavuus ei tarkoita pelkästään suorituskykyä. Se tarkoittaa myös sitä, että järjestelmät toimivat ajan mittaan, että niitä voidaan huoltaa ja että konfiguraatio on hallinnassa, Eliasson sanoo.

Hänen mukaansa puolustusala lähestyy nyt samantyyppistä ohjelmistodisipliiniä, joka on kehittynyt ajoneuvosektorilla kyberturvallisuuden, toiminnallisen turvallisuuden ja elinkaarihallinnan standardien ja työtapojen kautta.

– Itse tekniikka ei ole uutta. Uutta on se, että samat työtavat on tuotava puolustussektorille.

Diadromilla on taustansa Chalmersin teknillisen korkeakoulun ja Göteborgin yliopiston (molemmat Göteborgissa, Länsi-Ruotsissa) tutkimuksessa, ja se työskentelee nykyään ohjelmiston elinkaaren, diagnostiikan ja integraatiokysymysten parissa monimutkaisissa teknisissä järjestelmissä. Yhtiön ohjelmistoa käytetään muun muassa Volvo EX90- ja EX60-malleissa, ja samalla yritys on kahdentoista vuoden ajan toimittanut ajoneuvodiagnostiikkajärjestelmiä Ruotsin puolustusmateriaalihallinnalle (FMV, Försvarets materielverk).

– Monimutkaisissa teknisissä järjestelmissä todellinen haaste on saada koko ketju toimimaan yhdessä ja todella toimimaan kaikissa tilanteissa. Olemme lojaaleja toiminnalle, emme yksittäiselle järjestelmälle tai yksittäiselle toimittajalle.

Diadrom kuvaa rooliaan "Diadrom Inside" -konseptin kautta, joka Eliassonin mukaan tarkoittaa kokonaisuuden toimivuuden varmistamista, ei pelkästään yksittäisten osien.

– Puolustusala on ohjelmistomääräisen muutoksen edessä. Kysymys ei ole siitä, tuleeko se, vaan siitä, kuinka hyvin organisaatiot onnistuvat hallitsemaan sen.

Reportaasisarjan seuraavassa osassa Viktor Eliasson kertoo tarkemmin, miten ajoneuvoteollisuuden kokemuksia voidaan hyödyntää riskien vähentämiseksi, kun puolustussektori ottaa askeleen yhä ohjelmistomääräisempään todellisuuteen.