Veteraanin esittämä kysymys voidaan nähdä ilmaisuna suunnan menettämisen tunteesta, mikä vaihtelevassa määrin on suhteellisen yleistä sotilashenkilöstön keskuudessa kotiin palatessa. Eräänlainen köydenveto sotilaallisten ja siviili-identiteettien välillä syntyy, kun sotilaallinen kertomus siitä, kuka olen, joka on luonnollisesti muotoutunut pidemmän ajan kuluessa operaatioalueella, joutuu kotiin paluun arjen trivialiteettien myötä rinnakkain muiden siviililuonteisten identiteettien kanssa, jotka myös sisältyvät yksilön elämän narratiiviin.
Tutkija, reserviupseeri ja pappi Jan Grimell on useiden vuosien ajan tutkinut, kuinka sotilaallinen konteksti luo ainutlaatuisen vahvoja identiteettejä Ruotsin puolustusvoimien henkilöstön keskuudessa, perustuen arvoihin, logiikoihin ja käytäntöihin, jotka itsessään ovat välttämättömiä, jotta yhdessä muiden kanssa voidaan äärimmäisissä tilanteissa ratkaista vaativia tehtäviä sodan aikana.
Nämä identiteettiprosessit alkavat jo asevelvollisuuden aikana, ihmisen elämän muotoutumisvaiheessa. Oppiminen sopeutumaan elämään, jossa on vahvoja kollektivistisia ja ryhmäkeskeisiä piirteitä, omaksumaan standardisoitua kieltä, omaksumaan uusia käyttäytymismalleja ja ehkä myös arvoja, on ristiriidassa siviiliyhteiskunnan individualistisen elämäntavan kanssa.
Maan sotilaskodeissa sotilaskotien johtajamme kohtaavat näitä nuoria ihmisiä heidän vapaa-ajallaan, muun muassa keskusteluissa elämän kysymyksistä, jotka heräävät sotilaallisessa ympäristössä. Venäjän täysimittainen hyökkäyssota, yhdistettynä muihin tapahtumiin, jotka ovat viime vuosina lisänneet epävarmuutta maailmassa, heijastuu selvästi näissä keskusteluissa asevelvollisten kanssa. Arkiset pohdinnat siitä, miten sotilaselämä vaikuttaa – oma rooli ryhmässä, ystävien ja perheen kaipuu tai pohdinnat siitä, mitä aika palveluksen jälkeen tuo tullessaan, sekoittuvat nykyään kysymyksiin, joilla on vakavampi sävy; kuka huolehtii perheestäni, jos tulee sota ja en ole kotona? Onko minun pakko tappaa ja ehkä kuolla itse? Sotilaskodit ovat näissä yhteyksissä paikka pohdinnalle, venttiili moraalisten ja eksistentiaalisten kysymysten käsittelyyn, ja mahdollisuus sisällyttää laaja valikoima sekä uusia että toistuvia identiteettinäkökulmia.
Ruotsin Soldathemsförbundetin motto: "Kun tarvitset meitä – siellä missä olet", saa lähitulevaisuudessa uuden konkreettisen merkityksen. Ruotsin liittyminen Natoon tarkoittaa, että Ruotsin puolustusvoimat lähettää vuonna 2025 vähennetyn pataljoonan Latviaan. Olemme paikalla ruotsalaisia sotilaita varten sotilaskodin ja henkilökunnan kautta, joka perustetaan Camp Adaziin yhdessä tanskalaisen sotilaskotiliikkeen kanssa.
Odotamme innolla, että voimme Latviassa jatkaa sotilashenkilöstön rinnalla kulkemista, jotka ovat asevelvollisuuden aikana viettäneet vapaa-aikaansa jossakin sotilaskodeistamme.
Sotilaskodissa haluamme luoda avoimen olohuoneen palautumiselle, herkkyydellä niille kysymyksille ja psykososiaalisille rasituksille, jotka voivat herätä operaatioaikana - myös toiveena, että läsnäolomme paikan päällä saavuttaa kynnyksen alentavan vaikutuksen niille, jotka toivovat lisätukea kotiinpaluun jälkeen.
Andreas Philipsson Pääsihteeri Ruotsin Soldathemsförbundet