Kahden sotavuoden jälkeen rauha on viimein saapunut Ruotsiin. Useat kaupungit ovat tuhoutuneet, mutta vahva yhteishenki ja jälleenrakentamisen tahto läpäisevät koko maan. Kansalaiset työskentelevät rinnakkain rakentaakseen uudelleen sen, mikä oli, ja samalla parantuakseen sodan haavoista. Sodan aikana osa maa-alueista on ollut ruotsalaisessa hallinnassa, kun taas toiset ovat olleet miehitettynä tai vallattu takaisin. Aiemmin miehitetyillä alueilla infrastruktuuria palautetaan nyt ennalleen samalla kun ruotsalainen oikeusjärjestelmä otetaan uudelleen käyttöön. Hyökkääjän vetäytymisen myötä käynnistetään useita sotarikostutkintoja vastuullisten saattamiseksi tilille, ja samalla monia ruotsalaisia kansalaisia pidätetään ja syytetään yhteistyöstä vihollisen kanssa. Kansainvälistä tukea virtaa maahan, mikä auttaa luomaan vakautta ja uskoa tulevaisuuteen. Synkistä ajoista huolimatta tahto rakentaa parempi ja turvallisempi Ruotsi on vahva.
Ennen Venäjän brutaalia ja täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan helmikuussa 2022 harva olisi osannut edes kuvitella, että sota voisi ulottua Ruotsin rajoille. Turvallisuusympäristö on kuitenkin muuttunut ja tehnyt meille kivuliaasti selväksi, että mikään kansakunta ei ole immuuni aseelliselle konfliktille. Ruotsalainen näkemys kansallisesta turvallisuudesta ja puolustuksesta on muuttunut, ja meidät on pakotettu arvioimaan aiempia strategioita ja prioriteetteja uudelleen. Yhä useammat puhuvat nyt sodasta, mutta silti harvat puhuvat sodanjälkeisestä ajasta. Tämä ei sinänsä ole outoa, sillä on inhimillistä keskittyä siihen, mikä on lähimpänä. Tämä painotus heijastuu sekä yleisessä keskustelussa että tutkimuksessa. Selkeä esimerkki tästä on nyt jo kymmenen vuotta vanha FOI:n raportti Civilt försvar - en forskningsöversikt, jossa kirjoittaja Fredrik Lindgren analysoi noin 80 tieteellistä raporttia. Hänen katsauksestaan (s. 36) käy muun muassa ilmi: "Tarkasteltaessa jakaumaa siviilipuolustustyön eri vaiheiden välillä (ennen, aikana, jälkeen) selkein havainto on, että 'jälkeen'-vaihetta käsitellään tutkitussa aineistossa hyvin vähän. Yhdessäkään raportissa tämä vaihe ei ole esityksen pääkohteena." Tämä havainto osoittaa paitsi tutkimusaukkoja myös tarpeen käydä enemmän keskustelua haasteista, joita mahdollinen sodanjälkeinen aika voi tuoda mukanaan.
Avataan siis hieman ovea tälle alueelle. Kun sota viimein päättyy, voimme kohdata todellisuuden, jossa ruotsalaisia maa-alueita on ollut vihollisen miehittämänä. Joillakin alueilla taistelut ovat voineet riehua, kun taas toiset alueet ovat saattaneet säästyä suorilta taisteluilta. Hyökkääjän hallitsemilla alueilla miehitysvalta on saattanut perustaa oman viranomaisrakenteen, poliisilaitos mukaan lukien. Tämä huomioon ottaen yhteiskunnallinen ja poliisitoiminnan jälleenrakennus voi vaihdella suuresti sen mukaan, kuinka alttiina ja vaikuttuneena alue on ollut sodan aikana. Yksi monista haasteista, joita tästä voi syntyä, on se, miten yhteiskunta, poliisi mukaan lukien, suhtautuu henkilöihin (esimerkiksi virkamiehiin), jotka ovat työskennelleet miehitysvallan hyväksi sodan aikana. Nämä henkilöt ovat saattaneet houkutella tai pakottaa yhteistyöhön hyökkääjän kanssa eri tavoin. Kyse voi olla esimerkiksi epäsuorista mahdollistajista, mutta myös niistä, jotka ovat ehkä suoraan harjoittaneet kidutusta tai käyttäneet tappavaa väkivaltaa omia kansalaisia vastaan.
Kun rauha on saapunut, sodan päättymisen kollektiivinen ilo voi nopeasti sekoittua vihaan ja katkeruuteen niitä kohtaan, jotka ovat tehneet yhteistyötä vihollisen kanssa. Ei ole kohtuutonta ajatella, että tällainen tilanne voi johtaa kuolemanrangaistusvaatimusten esittämiseen. Tässä yhteiskunta voi kohdata vaikean tehtävän: tasapainottaa kansalaisten oikeudenmukaisuuden ja koston vaatimukset tarpeeseen ylläpitää oikeusvaltiollista järjestystä, joka ei heitä meitä takaisin keskiaikaiseen oikeudenkäyttöön. Tämä voi muodostua vaikeaksi tasapainoiluksi, jossa oikeudenmukaisuus ja sovinto on punnittava toisiaan vasten samalla kun yhteiskunnan eheys ja humanitaariset arvot säilytetään. Vaaleilla valittujen poliitikkojen rinnalla myös oikeuslaitos tulee näyttelemään keskeistä roolia tällaisessa tilanteessa.
Oikeusjärjestelmään kohdistuvan luottamuksen palauttamiseksi poliisin on muun muassa varmistettava, että sotarikoksia ja vihollisyhteistyötä koskevat tutkimukset toteutetaan huolellisesti, läpinäkyvästi ja puolueettomasti. Kyse on kansalaisten luottamuksen voittamisesta ja sen selkeyttämisestä, että oikeutta jaetaan legitiimillä tavalla. Samaan aikaan poliisin on työskenneltävä lain ja järjestyksen ylläpitämiseksi aiemmin miehitetyillä alueilla, mikä tarkoittaa mahdollisten konfliktien ja turvallisuusuhkien hallintaa näiden yhteisöjen integroituessa takaisin yhteiskuntaan.
Historiasta voimme ammentaa useita opetuksia, jotka voivat ohjata meitä nyt ja tulevaisuudessa. Toisen maailmansodan päätyttyä esimerkiksi norjalainen poliisi kohtasi haasteita sekä saksalaisen miehityksen jättämän tyhjiön että maan yhteiskuntarakenteen jälleenrakentamisen vuoksi. Useat poliisit olivat joutuneet tekemään yhteistyötä miehitysvallan kanssa, ja sodan jälkeen kunnassa toteutettiin puhdistuksia rikollisten ja natsikollaboraattoreiden poistamiseksi. Samalla sodan aikana irtisanotut tai maanalaiseen toimintaan pakotetut poliisit palautettiin tehtäviinsä, mikä osaltaan auttoi palauttamaan ammattimaisen ja luotettavan poliisikunnan. Norjalainen poliisi näytteli lisäksi tärkeää roolia sotarikollisia ja kollaboraattoreita vastaan käydyissä oikeusprosesseissa samalla kun se hallinnoi pakolaisvirtoja, mustan pörssin kauppaa ja muita ilmiöitä.
Vaikka sota ja sen trauma eivät onneksi ole (vielä) saavuttaneet meitä, valmistautumisen aika on nyt. Integroimalla sodanjälkeiset näkökohdat kansallisiin puolustusstrategioihin voimme muotoilla kokonaisvaltaisia ja kestäviä puolustussuunnitelmia, jotka eivät ainoastaan valmista meitä sotaan vaan myös edistävät kestävää rauhaa ja hyvää toipumista. On siten tärkeää, että laajennämme puolustuskeskusteluamme kattamaan myös sodanjälkeisen ajan. Vasta silloin voimme olla täysin valmistautuneita konfliktin kaikkiin vaiheisiin ja varmistaa, että Ruotsi ei ainoastaan selviä, vaan myös pystyy käsittelemään sodan jälkiseuraukset ja parantumaan sen haavoista.
Patrik ThunholmPoliisi, reserviupseeri ja kirjailija