Ruotsin Puolustusvoimien tutkimuslaitos (Totalförsvarets forskningsinstitut, FOI) ilmoittaa verkkosivuillaan, että joukkojen piilottamisen taito on jälleen ajankohtainen. Tämä osaaminen oli laajaa kylmän sodan aikana, mutta viime aikoina sitä ei ole pidetty yhtä tärkeänä. FOI:n tutkijat ovat selvittäneet, miten nykyaikainen tekniikka vaikuttaa joukkojen piilottamiseen hyökkääjiltä.

– Kylmän sodan aikana Ruotsilla oli vahvat ilmavoimat. Lähdimme siitä, että vihollinen oli suuri ja resurssirikas toimija, ja selvitäksemme meidän piti eri tavoin piilottaa lentokoneemme, sanoo Hans Kariis, joka on telekrig-osaston tutkimusjohtaja Linköpingissä (Etelä-Ruotsi).

Sodan aikana rakennettiin sotilaslentokenttiä, joissa teitä voitiin käyttää kiitoratoina ja joissa oli mahdollista tankata metsän parkkipaikoilla.

– Jotta vihollinen ei tietäisi, missä lentokoneet olivat, meillä oli harhautusmaaleja, jotka näyttivät Viggeniltä, rakennettu teräsputkista ja kankaasta. Moottorin paikalle asetettiin kaasupoltin tuottamaan lämpöä ja siten huijaamaan vastustajan lämpösensoreita, jatkaa Hans Kariis.

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Ruotsin puolustuspoliittinen suunta muuttui. Keskityttiin rauhanturvaoperaatioihin ulkomailla, ja taito piiloutua ja huijata vihollista harhautusmaaleilla unohtui.

Harhautusmaalit voivat huijata droneja

Nyt turvallisuuspoliittinen tilanne on jälleen muuttunut, samalla kun tekninen kehitys on edennyt nopeasti, erityisesti dronejen käytön myötä sodassa.

Hans Kariis on yhdessä tutkijakollegoidensa Jonas Rahmin, Lars Bohmanin ja Fredrik Näsströmin kanssa tehnyt esitutkimuksen Puolustusvoimien toimeksiannosta siitä, miten sensorien kehitys vaikuttaa joukkojen piilottamiseen ja suojaamiseen, ja miten erilaisia suojia voidaan arvioida.

Harhautusmaalit voivat saada vastustajan tuhlaamaan kallista ammusta esimerkiksi kangaslentokoneeseen.
Jotta voidaan arvioida, kuinka hyvin suoja toimii, on tiedettävä, millaisia sensoreita vihollisella on. Esimerkiksi Venäjän käynnissä olevassa sodassa Ukrainaa vastaan molemmat osapuolet käyttävät laajasti tiedusteludroneja kameroilla.

Kombinaatio harhauttaa vastustajaa

Kuvien tietojenkäsittely on toinen aspekti, ja nykyään on olemassa automaattisia algoritmeja, jotka voivat havaita kohteita kuvassa paljon nopeammin kuin ihminen.

Dronejen havaitseminen, ja siten uhka, on edelleen suurin haaste Hans Kariisin mukaan.

Joukkojen piilottaminen ja suojaaminen on huomattavasti vaikeampaa nyt kuin 70- ja 80-luvuilla.

Seuraava askel on testata erilaisia suojia – sekä digitaalisten taistelukenttämallien muodossa että todellisissa kokeissa.

Lue artikkeli kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä.