Pohjoismainen puolustusala on haastatellut narkoslääkäriä ja tutkijaa Johan Ullmania, joka johtaa Naton MASHIEN-projektia. Tutkimus tutkii, miten iskun altistuminen nopeilla aluksilla vaikuttaa miehistön taistelukykyyn ja terveyteen. Tulosten on tarkoitus luoda perusta yhteiselle standardille, joka estää vakavia luu- ja aivovammoja operaattoreilla.

Johan Ullman on reserviupseeri ja lääkäri. Toimiessaan 1. pintahyökkäyslaivastossa vuonna 1984 hän huomasi iskun altistumisen vaikutukset nopeilla aluksilla.

– Minulle annettiin tehtäväksi terveystarkastaa asevelvolliset torpedoveneosastoista, ja kauhukseni huomasin, että 85 prosenttia oli saanut selkäkipuja palvelusaikanaan aluksilla. He sanoivat, että ei ollut väliä, istuiko vai seisoiko, se vain teki äärimmäisen kipeää, kun alukset iskeytyivät mereen, Ullman kertoo NDS:lle.

Tämä oivallus sai hänet aloittamaan tutkimuksen siitä, miltä mekaniikka ja altistuminen todellisuudessa näyttävät. Historiallisesti merimittaukset ovat keskittyneet värähtelyihin, mikä hänen mukaansa on suoraan virheellistä vakavien vammojen riskin arvioimisessa.

– Tällä alueella ei ollut todellista tietoa. Useimmat aiemmin tätä tutkineet eivät ole ymmärtäneet fysiikkaa sen takana, kuinka paljon energiaa isku sisältää ja kuinka äärimmäisen nopeasti se energia siirtyy ihmisen kehoon, hän sanoo.

Ymmärtääkseen todellista vammariskia käsite "jerk" on keskeinen. Se kuvaa, kuinka nopeasti kiihtyvyys muuttuu. Voimakas kiihtyvyys, joka kasvaa ajan myötä, vaikuttaa koko kehoon tasaisesti, kun taas äkillinen ja kova isku aiheuttaa täysin erilaisia seurauksia.

– Jos kiihtyvyys nousee 0:sta 10 g:hen kymmenessä millisekunnissa, se tuottaa paljon suuremman mekaanisen vaikutuksen kuin jos se kestää 50 tai 100 millisekuntia. Isku, joka nousee suoraan maksimiin ja sitten vaimenee, vaikuttaa kehon eri elimiin eri tavoin. Tämä johtuu siitä, että pysähtymisaika on paljon lyhyempi. Tällainen altistuminen saa henkilöstön rikkomaan selkänsä ja niskansa, Ullman selittää.

Ongelmien kartoittamiseksi ja raja-arvojen löytämiseksi hän johtaa nyt tutkimusryhmää Naton Science & Technology Organisation (STO) -organisaatiossa. NDS on aiemmin julkaissut John-Mikal Størdalin, joka on STO:n CSO:n johtaja. Ullmanin johtama tutkimus tunnetaan nimellä MASHIEN ja siihen osallistuu yhteensä 34 tutkijaa 15 eri maasta. Projekti rahoitetaan pääasiassa Ruotsin puolustusvoimien kautta tutkimus- ja teknologian kehittämiseen tarkoitetuilla FoT-varoilla.

– Kaikki ihmiset, aallot ja runkoiskut ovat erilaisia. Tarvitsemme suuria määriä tietoa ja meidän on mitattava aluksilla todellisessa ympäristössä. Kaksi henkilöä per alus kantaa kiihtyvyysmittareita, jotka kiinnitetään lähelle lantionluuta ja mittaavat kolmessa akselissa 5700 mittauspistettä sekunnissa per alus analysoitavaksi.

Ullmanin mukaan tunnettu ongelma merellisessä ympäristössä on oireiden aliraportointi. Henkilöstö välttelee usein hoitoon hakeutumista yksikössä peläten menettävänsä lentäjä- tai meristatuksensa ja päätyvänsä sen sijaan kirjoituspöydän taakse. Saadakseen objektiivista tietoa tekniset mittaukset yhdistetään nyt päivittäiseen, anonyymiin tietojen keruuseen operaattoreilta.

– Kerran päivässä osallistujat saavat pingin mobiililaitteeseensa. Siellä heidän on ilmoitettava, onko ja missä heillä on kipuja, sekä liukusäätimellä arvioitava kipunsa voimakkuus, jos he ovat olleet veneessä ja jos niin, minkä veneen. Vertaamalla ilmoitettua kipua mitattuun altistumiseen voimme korreloida, mitkä erityiset iskun tasot johtavat ongelmiin, Ullman sanoo.

Aikaisemmin keskittyminen on ollut lähes yksinomaan lihas- ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, mutta viime aikoina on kasvanut ymmärrys siitä, että iskut aiheuttavat myös vakavia neurologisia ja kognitiivisia vammoja. Sisäinen kysely, joka oli suunnattu eläkkeelle jääneille amerikkalaisille operaattoreille, osoitti, että 33 prosenttia oli kokenut tajuttomuutta koko kehon iskujen seurauksena aluksilla.

– Kyse ei ole vain välilevyn pullistumista ja nikamapuristuksia, vaan nyt myös aivovammoista. Kun alus iskeytyy veteen ja keho painuu alaspäin, pää sinkoutuu eteenpäin valtavalla voimalla. Aivot tärisevät kallon sisällä ja kierto aiheuttaa vammoja, jotka muistuttavat niitä, joita näemme vanhoilla ammattinyrkkeilijöillä tai amerikkalaisen jalkapallon pelaajilla, niin kutsuttua CTE:tä (krooninen traumaattinen enkefalopatia).

Kognitiivisten vammojen vakavuus tuli suureksi uutiseksi, kun eräs amerikkalainen aluksen operaattori päätti päivänsä itse ja New York Times julkaisi 2024 artikkelin tapauksesta. Ruumiinavauksessa havaittiin, että hänen aivonsa olivat syvästi kyllästettyjä palvelukseen liittyvillä kumulatiivisilla vammoilla.

– Kaikki alkoi siitä, että hän teki harkitsemattomia päätöksiä ja hänet eläköitettiin lääkärin toimesta. Virheellisesti luultiin, että kyseessä oli psykiatrinen ongelma. Kun ruumiinavaus sitten vahvisti äärimmäisen CTE:n, asia sai vauhtia Yhdysvalloissa. Se johti kuulemisiin senaatissa ja useat amerikkalaiset tutkijat liittyivät tutkimukseemme, kertoo Ullman. Nyt mukaan on tullut vielä toista kymmentä tutkijaa.

Tutkimuksessa 15 maata on sopinut uudesta tavasta mitata ja kvantifioida iskun altistumista. Tuloksia käytetään antamaan kuljettajille relevanttia tietoa reaaliajassa, erityisesti jokaiselle alustyypille, siitä, milloin altistus lähestyy tai saavuttaa oletettavasti vahingollisia tasoja.

Huolia on esitetty siitä, että tiukemmat turvallisuusmääräykset voisivat pakottaa nopeuksia alaspäin ja vähentää operatiivista kykyä, mutta tämä kuva hylätään täysin.

– Tämä ei tule rajoittamaan kykyä, päinvastoin. Jokaisessa aluksessa tulee olemaan näyttö, joka osoittaa iskun altistumisen vihreänä, keltaisena tai punaisena. Silloin kuljettaja saa suoraan objektiivista tietoa ja voi mukauttaa nopeutta tehtävään. Jos on pakko edetä nopeammin esimerkiksi tulituksen aikana, se on edelleen mahdollista, mutta pitkällä aikavälillä tämä vähentää tarpeetonta ja vahingollista altistumista, ja yksiköt säilyttävät taistelukykyään ja operatiivista kykyään, Ullman päättää.