Digitaalisesta häiriönsietokyvystä on tullut johtoryhmien asia, osoittaa Knowitin uusi trendiraportti. Mutta askel strategiasta todelliseen kyvykkyyteen on yhä pitkä. Nordic Defence Sector on haastatellut Micael Bydéniä, Ruotsin puolustusvoimien entistä komentajaa (överbefälhavare) ja nykyistä Knowitin johdon neuvonantajaa, siitä mitä organisaatiolta vaaditaan selvitäkseen todellisesta kriisistä, ja miksi Ruotsin on rakennettava omaa toimintakykyään.

Knowitin trendiraportti, Verianin toteuttama kysely, piirtää kuvan Ruotsista, joka on herännyt. Julkisella sektorilla 92 prosenttia vastaajista ilmoittaa, että digitaalinen häiriönsietokyky on johdon korkealla prioriteettilistalla, yksityisellä sektorilla osuus on 53 prosenttia. Lähes kaikki pitävät asiaa strategisena. Samaan aikaan vain 57 prosenttia julkisen sektorin ja 45 prosenttia yksityisen sektorin vastaajista tuntee olonsa melko tai erittäin varmaksi kyvystään hallita suurta digitaalista kriisiä.

Juuri tähän kuiluun, tietoisuuden ja turvallisuuden tunteen välillä, Micael Bydén kiinnittää huomionsa.

"Monilla organisaatioilla on strategiat ja toimintaperiaatteet paikoillaan, mutta ne tuntevat silti epävarmuutta siitä, miten ne todellisuudessa toimisivat suuren häiriön sattuessa", todetaan Knowitin trendiraportissa. Raportti määrittelee digitaalisen häiriönsietokyvyn kyvyksi ennaltaehkäistä, havaita ja jatkaa kriittisten palvelujen tuottamista digitaalisista häiriöistä huolimatta sekä toipua niistä nopeasti.

Se, että julkinen sektori arvioi oman tilansa korkeammalle, ei yllätä Bydéniä. Sektoria on hänen mukaansa "metsästetty" näissä kysymyksissä, ja hän viittaa herätyskelloihin kuten Ruotsin liikenneviraston (Transportstyrelsen) tietoturvaskandaaliin, jossa kävi ilmi, ettei virastolla ollut hallintaa omasta tiedostaan.

Harjoittele, harjoittele, harjoittele

Kysymys, johon Bydén palaa yhä uudelleen, on miten suunnitelmista ja esityksistä tulee todellista kyvykkyyttä. Vastaus, hän sanoo, tulee siitä maailmasta, josta hän itse on kotoisin.

"Olemme maailmanmestareita harjoittelussa", sanoo Micael Bydén. "Kyse on koettelemisesta, siitä että asettaa itsensä tilanteisiin, joissa on paineen alla, ja sitten näkee mitä järjestelmiä on käytössä ja testaa niitä."

Tässä hän näkee myös yhden raportin selkeimmistä puutteista. Vain 49 prosenttia julkisella sektorilla ja 28 prosenttia yksityisellä sektorilla työskentelee jatkuvasti ja jäsennellysti digitaalisiin häiriötilanteisiin liittyvän koulutuksen ja harjoittelun parissa. Harjoitustoiminta, hän sanoo, on luultavasti yksi vastauksista siihen, miten seuraava askel otetaan.

Vastuu siitä, että näin tapahtuu, lankeaa johdolle. Bydén kuvaa ketjua hallituksesta aina virastoihin asti, jonka uloimmassa päässä ovat asiantuntijat, jotka tutkivat lokeja ja palomuureja, mutta viime kädessä vastuu palautuu johdolle.

"Se on kuin onnettomuustutkinta", hän sanoo. "Matkan varrella on suojaverkkoja, ja niissä on reikiä. Joskus reiät osuvat kohdakkain, ja silloin voi livahtaa läpi useasta kohdasta. On tärkeää, että verkko on mahdollisimman tiheä, ja että osaamista on eri tasoilla."

Olisi mahdotonta vaatia johtajalta asiantuntemusta jokaisesta järjestelmästä, eikä se olekaan pointti.

"On oltava oma sairaudentunto, ei saa sulkea silmiä ongelmakuvalta vaan tunnustettava, että omassa organisaatiossa on puutteita", Bydén sanoo. "Näe ongelmat työkaluna ja mahdollisuutena tulla paremmaksi."

"Politiikka on tehnyt osansa"

Bydén on tarkka siitä, että vastuu siirretään asiakirjoista toimintaan. Kun hän on puhumassa, hän sanoo nykyään suoraan, että ohjaus on jo olemassa.

"Mielestäni politiikka on tehnyt osansa. Lisää ohjausta ei tarvita", hän sanoo viitaten vuoden 2024 kokonaisturvallisuusesitykseen (totalförsvarspropositionen). "Jos kaikki noudattavat sitä, meillä on käsissämme fantastinen mahdollisuus."

Ongelma on, että liian moni odottaa ja piiloutuu resurssipulan tai säännösten taakse. Hänen kehotuksensa on lyhyt.

"Menkää kotiin ja tehkää työ. Niin kauan kuin emme riko lakia ja asetuksia, perusasiat ovat kunnossa. Kaikki sen yli, vanhentuneeseen aikaan suunnitellut työtavat ja prosessit, on juuri se mitä meidän pitää haastaa nyt, jotta saamme vauhtia."

Hän toivoo myös, että hyvät esimerkit nostetaan esiin: hankinta, joka kesti kuukausia vuosien sijaan, sopimus, joka antaa virastolle mahdollisuuden edetä, jotta muutkin voivat ottaa mallia.

Toimintakyky omassa maassa

Raportti osoittaa, että toimittajariippuvuudet huolestuttavat. Yksityisellä sektorilla 34 prosenttia vastaa "en tiedä" kysymykseen siitä, kuinka häiriönsietokykyisiä heidän omat toimittajansa ovat. Bydén laajentaa kysymyksen kansalliselle tasolle. Hän puhuu niistä harvoista suurista pilvipalveluntarjoajista, jotka sijaitsevat suuressa maassa lännessä, ja tarpeesta pystyä seisomaan omilla jaloillaan yhteiskunnan kannalta kriittisissä asioissa.

"Meidän ei tarvitse olla riippumattomia, riippuvuuksia tulee aina olemaan eikä kaiken tarvitse olla ruotsalaista", hän sanoo. "Mutta riippuvuuden vähentäminen ja sellaisen toimintakyvyn luominen, jonka itse omistamme maassamme, se on mielestäni äärimmäisen tärkeää."

Hän ammentaa voimaa historiasta. Sodanjälkeisenä aikana Ruotsi rakensi paitsi hyvinvointiyhteiskunnan (folkhemmet) myös puolustusteollisen perustan, joka ylitti reilusti sen, mihin maan kokoinen valtio olisi oikeastaan kyennyt, selkeää päämäärää kohti.

"Ei ole yhtäkään kymmenen miljoonan asukkaan länsimaata, jolla olisi yhtä fantastiset edellytykset luoda näitä riippumattomuuksia kuin meillä", Bydén sanoo. "Mutta se vaatii kovia poliittisia päätöksiä, ja se tulee maksamaan paljon rahaa."

Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Tietyt monimutkaiset asejärjestelmät löytyvät Naton (Pohjois-Atlantin liitto) sisältä, eikä Ruotsin tarvitse kehittää niitä yksin. Mutta yhteiskunnan kannalta kriittiset toiminnot, kuten viestintä ja terveydenhuolto, eivät yksinkertaisesti saa lakata toimimasta. Jos valintoja ei tehdä, seuraukset ovat Bydénille äärimmäisiä.

"Riskinä on, että siihen menee liian kauan aikaa, että kärsimme enemmän, että pahimmassa tapauksessa useampi ihminen kuolee, koska emme ehtineet", hän sanoo. "On aloitettava pahimmasta skenaariosta, sodasta, ja peruutettava sieltä taaksepäin varmistaen, että kaikki on paikoillaan."

Takaisin yhteistyöhön

Tässä kohtaa mukaan tulee myös elinkeinoelämän ja konsulttien rooli, ja sitä kautta yhtiöt kuten Knowit. Bydénin neuvo niille, jotka haluavat olla mukana, on konkreettinen.

"Jättäkää hienot PowerPoint-kalvot kotiin", hän sanoo. "Etsikää vastapuolenne julkiselta sektorilta ja sanokaa: tätä me osaamme, olemme valmiita ratkaisemaan teidän ongelmanne. Tehkää se asenteella, että parannamme maata, emme vain myy jotain."

Hän haluaa nähdä paluun tiiviiseen yhteistyöhön akatemian, julkisen sektorin ja elinkeinoelämän välillä. Ja hän muistuttaa, että teknologia on vain puolet kuvasta: osaaminen ja kulttuuri painavat, kuten raportti osoittaa, yhtä paljon kuin järjestelmät.

Micael Bydénin haastattelun on sponsoroinut Knowit. Jos haluat lukea yhtiön trendiraportin kokonaisuudessaan, voit tehdä sen täältä.