Freddy Jönsson on vaikuttanut enemmän kuin useimmat kokonaismaanpuolustuskysymyksen nostamisessa asialistalle. Hän on juuri nimitetty Kuninkaallisen Sotatieteellisen Akatemian (Kungliga Krigsvetenskapsakademien) jäseneksi, ja Försvarssektorn Nyheter tapaa hänet pohtiakseen kehitystä viimeisten 10–15 vuoden ajalta sekä onnitellakseen Totalförsvarsstiftelsenia, joka täyttää pian kymmenen vuotta. 

Olitko yksin puhumassa kokonaismaanpuolustuksesta kymmenen tai viisitoista vuotta sitten? 

– Kyllä, vuoden 2012 tienoilla oli muutamia, joiden kanssa kävin mielenkiintoisia keskusteluja: Kristina Syk, Ann Ödlund, Fredrik Lindgren (nykyisin Vamne), Björn Körlof ja Bo Richard Lundgren. Muuten kokonaismaanpuolustuksesta ei tuohon aikaan juuri kukaan puhunut, hän sanoo. 

Vuonna 2012 Freddy Jönsson osallistui KOMPASS 12 -harjoituksen johtoon. Se oli ensimmäinen Ruotsin asevoimien (Försvarsmakten) yhteinen harjoitus, jonka pääesikunta toteutti kansallisesta näkökulmasta kylmän sodan jälkeen. 

Millainen puolustuskeskustelu oli tuolloin? 

– Vuosien 2012–2013 tienoilla puolustusaiheisten blogien kirjoittajat siirtyivät Twitteriin. Suuri käänteentekevä tapahtuma oli Euromaidanin mielenosoitukset vuoden 2013 lopulla sekä Venäjän Krimin liittäminen alkuvuodesta 2014. Samaan aikaan useat entiset diplomaatit alkoivat välittää venäläisiä narratiiveja ruotsalaisessa mediassa, mikä herätti suurta turhautumista, Freddy sanoo ja jatkaa:  

– Hallitusta arvosteltiin ankarasti. Pääministeri ilmaisi itsensä harkitsemattomasti Krimistä, ulkoministeri vähätteli sitä, että venäläinen IL-20-tiedustelulentokoneen lentoa Ölannin ja Gotlannin välillä kansainvälisen esikuntaharjoituksen aikana Ruotsissa, ja puolustusvalmistelukomitean puheenjohtaja katsoi Venäjän vetäytyvän itään ja Euroopan olevan turvallisempi kuin pitkään aikaan. 

Miten te reagoitte siihen? 

– Se loi vahvan yhtenäisyyden försvarstwitter-yhteisössä. Kaikki aiheesta kirjoittavat olivat yhtä mieltä siitä, että Venäjällä oli uhkaava agenda ja että hallitus ei ymmärtänyt sitä. 

Kirjoitit Mediumissa artikkelin nimeltä Det sårbara samhället – vad hände med "Totalförsvaret"? (Haavoittuva yhteiskunta: mitä tapahtui kokonaismaanpuolustukselle?) tuohon aikaan. Miten se otettiin vastaan? 

– Se sai laajan vaikutuksen. Monet ottivat yhteyttä, erityisesti tiedustelu- ja turvallisuuspuolelta. Joukko reserviupseereita, entisiä upseereita ja entisiä suojelupoliisin henkilöitä oli pohtinut samoja asioita jo pitkään. Siitä tuli itse asiassa Totalförsvarsstiftelsen-säätiön perusta. 

Millä tavoin? 

– Vuoden 2014 aikana ryhmä kirjoitti skenaarion nimeltä Omfall Edmund. Se käsitteli tilannetta, jossa Ruotsiin kohdistui hyökkäys siviiliasuisilla henkilöillä, kehittyneillä vaikuttamisoperaatioilla, likaisella pommilla, räjähteillä ja satunnaisilla tulitaisteluilla. Kävi selväksi, kuinka vaikeaa oli päättää, pitäisikö poliisin vai asevoimien käsitellä tällaisia hyökkäyksiä. 

Mitä tapahtui, kun Ruotsi sai uuden hallituksen ja uusi puolustusvalmistelukomitea asetettiin? 

– Kirjoitimme tuolloin tutkimuksen nimeltä Totalförsvarsstudien, joka perustui Omfall Edmund -sotapeliin. Se luovutettiin hallitukselle vuonna 2016. Tapasimme hallituksen ja puolustusvalmistelukomitean useita kertoja, mutta suuren osan ajanjaksosta ei tapahtunut juuri mitään, hän sanoo ja jatkaa: 

– Kriisinhallintakanslia siirrettiin valtioneuvoston kansliasta oikeusministeriöön, ja perustettiin turvallisuuspoliittinen neuvosto, joka ei edes pitänyt pöytäkirjaa kokouksistaan. Ulkoministeri kutsui puolustusvalmistelukomiteaa "tuoksi ryhmäksi". Försvarstwitter-yhteisön kritiikki tämänkin hallituksen toimintakyvyttömyyttä kohtaan oli massiivista. 

Osallistuitteko konkreettisesti vai olitteko lähinnä kriitikoita? 

– Osallistuimme paljon "kadonneina vuosina" 2014–2022 välillä. Perustimme elinkeinoelämäneuvoston, joka oli ainoa foorumi, jossa elinkeinoelämän toimijat tapasivat viranomaiset aina vuoteen 2023 asti, Freddy kertoo. Elinkeinoelämäneuvosto piti noin 20 kokousta, joihin osallistuivat kaikki valmiusviranomaiset, puolustusvaliokunta, puolustusvalmistelukomitea ja ministeriö.  

– Perustimme myös psykologisen puolustuksen neuvoston, jonka jäsenet löytyivät myöhemmin uuden viraston johdosta. Lisäksi teimme aloitteen NATO-harjoituksesta Nordic Pine, joka on nykyään yksi suurimmista siviili-NATO-harjoituksista. 

Tarvitaanko teidän kaltaisianne kansalaisjärjestöjä (NGO) nykyään, kun viranomaiset ovat lisänneet vauhtiaan? 

– Kyllä, viranomaiset toimittavat nyt paljon enemmän. Politiikka asettaa selkeät vaatimukset ja jakaa resursseja, jotka voivat todella tehdä eron. Näemme kuitenkin kolme aluetta, joilla meitä tarvitaan edelleen: koko yhteiskunnan NATO-integraatio, ei pelkästään asevoimien; huoltovarmuus, jossa on kyse globaaleista toimitusketjuista eikä vain kansallisesta valmiudesta; sekä eurooppalainen turvallisuusyhteistyö. Siinä edistyminen on hidasta. 

Miten aiotte vastata siihen? 

– Vuodesta 2025 alkaen sijoitamme pääomamme eurooppalaisiin puolustusyrityksiin. Tuottoa käytetään hankkeisiin, jotka vahvistavat NATO-integraatiota, huoltovarmuutta ja yhteistyötä Euroopassa. 

Totalförsvarsstiftelsen on esimerkki siitä, miten kansalaisyhteiskunta voi osallistua ja tehdä eron. Miten julkinen sektori on suhtautunut tällaisiin aloitteisiin? 

– Monet kuuntelevat meitä, mutta sen muuttaminen toiminnaksi ei ole aina helppoa. Joskus se koetaan enemmän kilpailuna kuin täydentävänä toimintana. Meille se on toiminut erittäin hyvin, mutta kuulen usein vastaavista aloitteista, jotka eivät ole saaneet yhtä myönteistä vastaanottoa. Viranomaiset haluavat usein rakentaa kaiken itse sen sijaan, että loisivat verkostoja akatemian, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Se on mielestäni sääli, hän sanoo. 

Onko Karlskogassa (Keski-Ruotsi) sijaitseva Security of Supply Centre of Excellence esimerkki tästä? 

– Siellä on mennyt erittäin hyvin, mutta kyllä, arvostelijoita on ollut korkeissa asemissa. Uskon sen johtuvan reviiriajattelusta ja kateudesta. Jotkut stressaantuvat nähdessään, kuinka paljon voidaan saada aikaan ilman suuria resursseja. Samaan aikaan se on juuri sitä, mitä politiikka, ylipäällikkö (ÖB) ja siviiliturvallisuusviraston MSB:n (Myndigheten för samhällsskydd och beredskap, Ruotsin siviilivalmiusvirasto) pääjohtaja ovat pyytäneet. SOSCOE on ottanut ja pitänyt aloitteen ja siitä on tullut tärkeä kansainvälinen toimija akkuhuoltovarmuuden, autonomisten kuljetusten ja Kiinan harvinaisten maametallien riippuvuuden kaltaisissa kysymyksissä. 

Olet kirjoittanut kaksi kirjaa kokonaismaanpuolustuksesta: "Totalförsvar för chefer" (Kokonaismaanpuolustus johtajille) ja "Sveriges totalförsvar i NATO" (Ruotsin kokonaismaanpuolustus NATOssa). Tuleeko lisää? 

– Seuraava kirja käsittelee huoltovarmuutta (Security of Supply) ja ilmestyy keväällä. Sanon usein, että on halvempaa ostaa hävittäjiä kuin rakentaa huoltovarmuutta. Se on länsimaiden suurin taloudellinen haaste juuri nyt. Kirjoitan kirjan yhdessä SOSCOE:n community of interest -yhteisön jäsenten kanssa, johon kuuluu lähes 2 000 organisaatiota. Se on hienoa! 

Kiitos ajastasi, Freddy, ja onnea matkaan! 

– Kiitos teille, oli mukava osallistua.