Kymmenen vuotta Kokonaispuolustussäätiön kanssa: Freddy Jönsson katsoo taaksepäin ja eteenpäin

Freddy Jönsson on tehnyt enemmän kuin useimmat saadakseen kokonaisturvallisuuskysymyksen esille. Nyt hän on uusi jäsen Kuninkaallisessa Sotatieteiden Akatemiassa, ja Puolustussektorin Uutiset tapaa hänet pohtimaan kehitystä viimeisen 10–15 vuoden aikana ja onnittelemaan Kokonaisturvallisuussäätiötä, joka täyttää pian kymmenen vuotta. 

Oliko sinä ainoa, joka puhui kokonaisturvallisuudesta kymmenen, viisitoista vuotta sitten? 

– Oli toki muutamia, joiden kanssa kävin mielenkiintoisia keskusteluja noin vuonna 2012, kuten Kristina Syk, Ann Ödlund, Fredrik Lindgren (nykyään Vamne), Björn Körlof ja Bo Richard Lundgren, mutta muuten lähes kukaan ei puhunut kokonaisturvallisuudesta tuolloin, hän sanoo. 

Vuonna 2012 Freddy Jönsson kuului KOMPASS 12 -harjoituksen johtoon, joka oli ensimmäinen puolustusvoimien yhteinen harjoitus, jonka Ruotsin puolustusvoimien pääesikunta toteutti kansallisesta näkökulmasta sitten kylmän sodan. 

Miltä puolustuskeskustelu näytti silloin? 

– Noin vuosina 2012–2013 puolustusblogit siirtyivät Twitteriin. Suuri tapahtuma, joka ajoi tätä, oli Euromaidan vuoden 2013 lopussa ja Venäjän Krimin miehitys vuoden 2014 alussa. Samalla useat entiset diplomaatit alkoivat esittää venäläisiä narratiiveja ruotsalaisessa mediassa, mikä herätti suurta turhautumista, sanoo Freddy ja jatkaa:  

– Hallitusta kritisoitiin kovasti. Pääministeri ilmaisi itseään harkitsemattomasti Krimistä, ulkoministeri vähätteli sitä, että venäläinen IL-20 lensi Öölannin ja Gotlannin välillä kansainvälisen esikuntaharjoituksen aikana Ruotsissa, ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ajatteli, että Venäjä vetäytyi itään ja että Eurooppa oli turvallisempi kuin pitkään aikaan. 

Miten reagoitte siihen? 

– Se loi vahvan yksimielisyyden puolustustwitterissä. Kaikki, jotka kirjoittivat aiheesta, olivat yhtä mieltä siitä, että Venäjällä oli uhkaava agenda ja että hallitus ei ymmärtänyt sitä. 

Kirjoitit artikkelin Mediumissa nimeltä Det sårbara samhället – vad hände med ”Totalförsvaret”? tuolloin, miten se otettiin vastaan? 

– Se sai suuren huomion, monet ottivat yhteyttä, erityisesti tiedustelu- ja turvallisuuspuolelta. Ryhmä reserviupseereita, entisiä upseereita ja vanhoja turvallisuuspoliiseja oli pohtinut samoja asioita pitkään. Se muodosti itse asiassa perustan Kokonaisturvallisuussäätiölle. 

Millä tavalla? 

– Vuonna 2014 ryhmä kirjoitti skenaarion nimeltä Omfall Edmund. Se käsitteli Ruotsin joutumista hyökkäyksen kohteeksi, jossa oli mukana siviilipukuisia henkilöitä, kehittyneitä vaikuttamisoperaatioita, likainen pommi, räjähteitä ja satunnaisia tulitaisteluja. Oli ilmeistä, kuinka vaikeaa oli päättää, käsittelisikö Poliisi vai Puolustusvoimat tällaisia hyökkäyksiä. 

Mitä tapahtui, kun Ruotsi sai uuden hallituksen ja uusi puolustusvaliokunta asetettiin? 

– Kirjoitimme silloin tutkimuksen, Totalförsvarsstudien, joka perustui Omfall Edmund -sotapeliin. Se luovutettiin hallitukselle vuonna 2016. Tapasimme hallituksen ja puolustusvaliokunnan useita kertoja, mutta suurimman osan ajasta ei tapahtunut juuri mitään, hän sanoo ja jatkaa: 

– Kriisinhallinnan kanslia siirrettiin valtioneuvoston kansliasta oikeusministeriöön, ja perustettiin turvallisuuspoliittinen neuvosto, joka ei edes kirjannut kokouksiaan. Ulkoministeri kutsui puolustusvaliokuntaa ”siksi ryhmäksi”. Kritiikki puolustustwitterissä oli valtavaa myös tämän hallituksen toimettomuutta kohtaan. 

Osallistuitteko johonkin konkreettiseen vai olitteko enimmäkseen kriitikoita? 

– Osallistuimme paljon ”menetettyjen vuosien” aikana 2014–2022. Perustimme Elinkeinoneuvoston, josta tuli ainoa foorumi, jossa elinkeinoelämän toimijat kohtasivat viranomaiset vuoteen 2023 asti, kertoo Freddy. Elinkeinoneuvosto järjesti parikymmentä kokousta, joissa kaikki valmiusviranomaiset, puolustusvaliokunta, puolustusvaliokunta ja ministeriö osallistuivat.  

– Perustimme myös Psykologisen puolustuksen neuvoston, jonka jäsenet myöhemmin löytyivät uuden viraston johdosta. Lisäksi aloitimme Nato-harjoituksen Nordic Pine, joka on nykyään yksi suurimmista siviili-Nato-harjoituksista. 

Tarvitaanko kaltaisianne kansalaisjärjestöjä tänään, kun viranomaiset ovat tehostaneet toimintaansa? 

– Kyllä, viranomaiset toimittavat paljon enemmän nyt. Politiikka asettaa selkeitä vaatimuksia ja jakaa resursseja, jotka voivat todella tehdä eron. Näemme kuitenkin kolme aluetta, joissa meitä yhä tarvitaan: Naton integrointi koko yhteiskuntaan, ei vain Puolustusvoimiin; huoltovarmuus, jossa on kyse globaaleista ketjuista eikä vain kansallisesta valmiudesta; sekä eurooppalainen turvallisuusyhteistyö. Siellä edistyminen on hidasta. 

Miten aiotte vastata siihen? 

– Vuodesta 2025 alkaen sijoitamme pääomamme eurooppalaisiin puolustusyrityksiin. Tuotto käytetään hankkeisiin, jotka vahvistavat Naton integraatiota, huoltovarmuutta ja yhteistyötä Euroopassa. 

Kokonaisturvallisuussäätiö on esimerkki siitä, kuinka kansalaisyhteiskunta voi vaikuttaa ja tehdä eron. Miten julkinen sektori on käsitellyt tämän tyyppisiä aloitteita? 

– Monet kuuntelevat meitä, mutta ei ole aina helppoa muuttaa se toiminnaksi. Joskus se koetaan pikemminkin kilpailuna kuin täydentävänä. Meille se on toiminut erittäin hyvin, mutta kuulen usein vastaavista aloitteista, jotka eivät ole saaneet yhtä positiivista vastaanottoa. Viranomaiset haluavat usein rakentaa kaiken itse sen sijaan, että luovat verkostoja akatemian, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Se on mielestäni sääli, hän sanoo. 

Onko Security of Supply Centre of Excellence Karlskogassa esimerkki tästä? 

– Siellä on mennyt erittäin hyvin, mutta toki on ollut arvostelijoita korkeilla paikoilla. Uskon, että se johtuu reviiriajattelusta ja kateudesta. Jotkut stressaantuvat nähdessään, kuinka paljon voidaan saavuttaa ilman suuria resursseja. Samalla se on juuri sitä, mitä politiikka, puolustusvoimain komentaja ja MSB:n pääjohtaja ovat pyytäneet. SOSCOE on ottanut ja säilyttänyt aloitteen ja siitä on tullut tärkeä kansainvälinen toimija kysymyksissä, kuten akkutoimitukset, autonomiset kuljetukset ja riippuvuus Kiinasta harvinaisten maametallien osalta. 

Olet kirjoittanut kaksi kirjaa kokonaisturvallisuudesta, ”Totalförsvar för chefer” ja yhden nimeltä ”Sveriges totalförsvar i NATO”. Tuleeko lisää? 

– Seuraava kirja käsittelee Security of Supply ja ilmestyy keväällä. Sanon usein, että on halvempaa ostaa hävittäjiä kuin rakentaa huoltovarmuutta. Se on länsimaiden suurin taloudellinen haaste tällä hetkellä. Kirjoitan kirjaa yhdessä SOSCOE:n community of interest -yhteisön jäsenten kanssa, joka kattaa lähes 2 000 organisaatiota. Se on mahtavaa! 

Kiitos ajastasi, Freddy, ja onnea matkaan! 

– Kiitos itsellesi, oli mukavaa osallistua.