Poliisi sodassa

Ruotsi on sodassa. Ensimmäinen aalto hyökkäyksiä strategisiin kohteisiin Tukholmassa (Ruotsin pääkaupunki) aiheutti vakavia vahinkoja infrastruktuurille ja monia kuolonuhreja. Nyt, kaaoksen leimaamassa kaupungissa, tykistötuli ja drooni-iskut ovat arkipäivää. VMA-signaali kaikuu kaupungin kaduilla, jatkuvana muistutuksena yläpuolella olevasta uhasta ja ympärillä olevista vaaroista. Ruotsin asevoimat (Försvarsmakten) ja poliisiviranomaiset ovat etulinjassa. Poliisi työskentelee väsymättä turvatakseen kriittisen infrastruktuurin ja ohjatakseen liikennettä sotilasoperaatioiden aikana, huolimatta pakolaisvirroista ja hylätyistä ajoneuvoista, jotka tukkivat teitä. Rikollisverkostot hyödyntävät tilannetta varkauksien ja ihmiskaupan tekemiseen sekä maan sisällä että sen rajojen ulkopuolella. On epäilyksiä, että jotkin verkostot tekevät yhteistyötä vieraan vallan kanssa ja avustavat heitä sabotaasin ja muiden toimien kautta vihollisen sotatoimien tukemiseksi. Poliisia johdetaan nyt vaihtoehtoisista johtopaikoista, joissa käsitellään kaikkea sotarikostutkinnoista kansainvälisen tuen koordinointiin taistelussa kansakunnan turvallisuuden ja vakauden säilyttämiseksi.

Sota vaikuttaisi valtavasti poliisiin, laajentaen sen tehtävää ja muuttaen toimintaympäristöä radikaalisti, täynnä psykologisia rasituksia. Muuttunut turvallisuustilanne ja kokemukset Ukrainasta osoittavat selvästi tarpeen varautua vastaaviin tilanteisiin.

Sodassa poliisi kohtaisi lisääntyneen työmäärän ja laajentuneet tehtävät, kuten järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen samalla kun se tukee puolustusvoimia. Tämä sisältää liikenteen ohjausta, valvontaa, evakuointia, eristämistä ja rajavalvontaa. Arkipäivä voisi sisältää ryöstöjen torjuntaa, sotarikosten tutkintaa ja avustamista henkilöstön ja omaisuuden ottamisessa kokonaisturvallisuuden tarpeisiin. Poliisi joutuisi myös avustamaan armeijaa turvallisuusoperaatioissa ja tukemaan siviilien evakuointia vaarallisilta alueilta. Muuttunut ongelmakuva pakottaisi priorisointien uudelleenarviointiin ja johtaisi muuttuneisiin tehtäviin, jotka vaativat uusia kykyjä.

Kokemukset Ukrainasta osoittavat, että Venäjän puolella on alhainen kunnioitus sodan lakeja kohtaan. Poliisilaitokset, poliisiautot ja poliisihenkilöstö ovat olleet laillisia kohteita. Ruotsin poliisiviranomaisen on siksi valmistauduttava siihen, että sodan lakeja ei kunnioiteta tulevassa sodassa, mikä tarkoittaa suurta riskiä vahingoille ja kuolemille poliisihenkilöstön keskuudessa. Toimiminen konfliktialueilla merkitsee jatkuvaa riskiä tulitukselle, miinoille ja muulle väkivallalle. Poliisi joutuisi usein hyökkäysten kohteeksi, mikä johtaisi henkilöstön menetyksiin ja vahinkoihin. Tämän uhkakuvan hallitsemiseksi poliisin on kehitettävä uusia taktiikoita ja turvallisuustoimenpiteitä suojellakseen itseään ja siviilejä.

Poliisin moraaliset ja psykologiset rasitukset olisivat valtavia. Lisääntynyt stressi ja jatkuvat riskit vaikuttaisivat todennäköisesti negatiivisesti poliisihenkilöstön moraaliin ja hyvinvointiin. Poliisit ja heidän perheensä kärsisivät sodasta suoraan, mikä johtaisi lisääntyneeseen tarpeeseen psykologiselle tuelle ja traumaattisten kokemusten käsittelyyn. Jatkuva pelko suorasta ja epäsuorasta tulituksesta loisi intensiivisen ja rasittavan työympäristön. Näiden haasteiden käsitteleminen vaatii uutta ja ehkä sotilaallista ajattelua sekä laajoja panostuksia psykososiaaliseen tukeen, jotta poliisit voivat suorittaa tehtävänsä tehokkaasti. Korkea riski vahingoille ja kuolemille poliisien keskuudessa asettaa myös vaatimuksia henkilöstön jatkuvalle täydennykselle rekrytoinnin ja koulutuksen kautta.

On selvää, että poliisiviranomainen kohtaisi joukon vaativia tehtäviä aseellisen hyökkäyksen aikana. Poliisin sijoittaminen sodan aikana on hyvä asia, mutta toimivan sotaorganisaation rakentaminen ja sen harjoittaminen kuvattujen haasteiden edessä kuuluvat todellisiin vaikeuksiin. Siksi poliisiviranomaisen on vahvistettava valmiuttaan ja varmistettava riittävä henkilöstö erilaisten tehtävien ratkaisemiseksi koko konfliktiskaalalla. Tämä sisältää valmistautumisen suuriin henkilöstömenetyksiin sodassa ja jo nyt työskentelyn kestävyyden varmistamiseksi henkilöstöstrategioiden kautta.

Muuttunut toimintaympäristö ja suuret psykologiset rasitukset vaativat uusia taktiikoita ja laajempaa turvallisuusajattelua. Kokemukset Ukrainasta osoittavat, että poliisit voivat olla laillisia kohteita, mikä korostaa huolellisen valmistautumisen ja tuen tarvetta. Tämä voi tarkoittaa uutta suojavarustusta ja muuta vahvistusaseistusta kuin mitä nykyään on. Poliisin on myös varmistettava logistiset virrat käsitelläkseen sodan aiheuttamia lisääntyneitä rasituksia ja laitteiden vaurioita. Tämä sisältää tarpeellisen materiaalin varastojen rakentamisen, kuljetusten ja huollon varmistamisen sekä strategioiden kehittämisen operatiivisen kapasiteetin ylläpitämiseksi intensiivisissä ja pitkäkestoisissa kriisitilanteissa. Tässä yhteistyö yksityisten toimijoiden kanssa voi olla ratkaisevaa.

Poliisi on olennainen osa siviilipuolustusta, ja ilman toimivaa sellaista ei ole mahdollista ylläpitää tehokasta sotilaallista puolustusta. Sotilaalliset ja siviilipuolustustoimet ovat nimittäin tiiviisti yhteydessä toisiinsa kokonaisturvallisuudessa. Siksi on ratkaisevaa kiinnittää huomiota poliisin valmiuskysymyksiin. Ottaen huomioon vallitsevan tilanteen ja kireän tilanteen...