Tanskan merivoimat varustautuu tulevaisuuden sodankäyntiin

Kun Tanskan laivastoa ryhdytään uudistamaan, muuttuu myös näkemys siitä, miten puolustuskykyä rakennetaan ja ylläpidetään. Haastattelussa Claus Lundholm Andersen, Tanskan Puolustusministeriön Materiaali- ja Hankintavirastosta (Forsvarsministeriets Materiel- og Indkøbsstyrelse, DALO), kuvailee, kuinka ohjelmistot, joustavuus ja tiiviimpi yhteistyö teollisuuden kanssa ovat ratkaisevia tulevaisuuden turvallisuushaasteiden kohtaamisessa.

Navy Tech & Seabed Defence 2026 -tapahtumassa kokoontuivat merisektorin johtavat toimijat keskustelemaan ja vaihtamaan tietoa. Tulevina vuosina Tanskan laivasto käy läpi laajan uudistuksen, strategian, jonka esitteli Tanskan laivaston päällikkö Søren Kjeldsen yhdessä Claus Lundholm Andersenin kanssa, joka vastaa meriohjelmista Tanskan Puolustusministeriön Materiaali- ja Hankintavirastossa (DALO).

Esityksen jälkeen Nordic Defence Sector tapasi Claus Lundholm Andersenin saadakseen syvällisemmän käsityksen siitä, miten Tanska näkee tulevaisuuden hankintakyvyn ja miten maa aikoo vastata tuleviin tarpeisiin.

Lundholm Andersen kuvailee tarvetta räätälöidyille menetelmille riippuen siitä, mitä ollaan hankkimassa ja miten kukin projekti on suunniteltu. Joustavuus päätöksenteossa on siten keskeistä, mutta hän korostaa samalla prosessien tarkkuuden merkitystä, erityisesti ottaen huomioon alustojen monimutkaisuuden ja laajuuden.

– Tietyt projektit soveltuvat paremmin perinteisille menetelmille, kun taas toiset vaativat innovatiivisempaa ja joustavampaa työskentelytapaa, hän sanoo ja jatkaa:

– Historiallisesti perinteinen lähestymistapa on usein tarkoittanut pitkää analyysivaihetta yhdessä loppukäyttäjien kanssa, jota seuraa hankinta, sopimusten kirjoittaminen ja lopulta toteutus. Samalla meidän on oltava rehellisiä: hyvin suurille ja monimutkaisille alustoille meidän on varattava tarvittava aika. Emme voi vain kiirehtiä, sanoo Lundholm Andersen.

Nykyisessä puolustusympäristössä ohjelmistot muodostavat yhä suuremman osan sotilaallisista järjestelmistä, mikä muuttaa puolustuskykyjen suunnittelua, kehittämistä ja ylläpitoa. Toisin kuin aiemmin, jolloin painopiste oli pääasiassa laitteistossa ja mekaniikassa, nykyinen puolustuskyky määrittyy suurelta osin ohjelmistojen kautta. Tämä asettaa uusia vaatimuksia jatkuville päivityksille ja tiiviille yhteistyölle teollisuuden kanssa, jotta järjestelmät pysyvät ajan tasalla ja tehokkaina ajan myötä. Lundholm Andersenin mukaan tämä on sekä luonnollinen kehitys että selkeä haaste sektorille.

– Kehityksen myötä kyky päivittää ohjelmistoja jatkuvasti on täysin keskeistä.

Hän nostaa esiin arkipäiväisen kuluttajateknologian esimerkkinä järjestelmistä, jotka vaativat jatkuvia päivityksiä korkean toiminnallisuuden ylläpitämiseksi.

– Kun sinulla on puhelin, saat säännöllisesti päivityksiä ja voit lisätä uusia toimintoja ajan myötä. Tämä on se ajattelutapa, joka meidän on tuotava myös sotilasalueelle. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Olemme kohdanneet haasteita matkan varrella, mutta olemme matkalla, ja meillä on tiivis vuoropuhelu teollisuuden kanssa siitä, miten tämä toimii käytännössä. He painivat samojen kysymysten kanssa kuin me, sanoo Lundholm Andersen.

Samaan aikaan nopea teknologinen kehitys tekee puolustushankintojen aikajänteistä yhä ongelmallisempia. Suuret sotilaalliset järjestelmät leimautuvat pitkillä kehitys- ja toimitusajoilla, kun taas tekniikka, erityisesti sensoreissa ja ohjelmistoissa, kehittyy huomattavasti nopeammin. Tämä luo kuilun päätöksentekohetken ja varsinaisen toimituksen välille, jolloin järjestelmät ovat vaarassa vanhentua jo käyttöönottohetkellä.

– Jos esimerkiksi tilaamme uuden tutkajärjestelmän tänään, herää kysymys: miten varmistamme, että se on edelleen ajankohtainen ja moderni, kun se toimitetaan kolmen tai neljän vuoden kuluttua, sanotaan noin vuonna 2029? Tämä on merkittävä haaste.

Osa ratkaisusta, Lundholm Andersenin mukaan, on tiiviimpi yhteistyö ja jatkuvampi vuoropuhelu teollisuuden ja puolustussektorin kokonaisuutena.

– Osa vastauksesta on sitouttaa teollisuus enemmän kumppanuuspohjaiseen yhteistyöhön sen sijaan, että suhdetta pidettäisiin pelkkänä transaktiona. Se ei ole koko ratkaisu, mutta se on ehdottomasti tärkeä osa sitä, sanoo Lundholm Andersen lopuksi.